Jäämyrsky

Hiljaiselolla ollaan menty monestakin syystä. Pari viikkoa sitten lauantaina olin kovin innoissani sunnuntaisesta vapaapäivästä. Tarkoituksena oli tietty päivittää blogia ja siivoilla - mutta ottaa myös ihan rennosti ja lepäillä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin iso muutos, kun sähköt katkesivat "jäämyrksyn" takia.
Koko päivän oli tihkuttanut vettä, joka iltaa kohden muuttui jäiseksi sateeksi.

Jää kuorrutti kaiken; tallin seinät, kuivikkeet suojanneen pressun, puiden oksat, aidat ja portit.... Yksinkertaisesti kaikki jäätyi. Rata oli peilijäätä, pihat peilijäätä, tarhat jäisiä, portit jäässä ja kävelykonekaan ei toiminut. Puita kaatui, oksia tippui jään painon ja tuulen yhteisvaikutuksesta...
Samalla kun sähköt olivat poissa niin asunnot kylmenivät, ruuat jääkaapissa ja pakastimessa taas lämpenivät ja vettä ei tullut. Sunnuntaina laitettiin vesitankki auton lavalle ja lähdettiin paloasemalta hakemaan vettä hevosille.
Fiilis oli vähän kuin elokuvissa; Maailmanloppu tuli ja jäljellä vain me selviytyjät, kun sumun keskellä pujoteltiin puiden ali ja ohi auton kanssa. Oli hiljaista, kaunista mutta hieman pelottavaakin.

Maanantai-iltana saatiin sähköt takaisin. Voi sitä onnen määrää, kun ei enää tarvinnut vetää toppavaatteita päälle kun meni nukkumaan... Kämppä lämpeni ja jääkaappi kylmeni, pelastamatta osaa ruokatuotteista.. Noh, näitä sattuu ja sille ei voi mitään.

Sähköjen paluun jälkeen oli tietty vielä hieman epävarmaa, että kuinka pitkään sähköt pysyisivät, sillä oli lupailtu jatkoa samaiselle myrskylle. Tallissa tehtiin paljon varotoimenpiteitä. Otettiin vettä talteen niin paljon kuin mahdollista ja ladattiin akkuja mm. puhelimiin ja tietokoneisiin. :D

Onni matkassa, eivätkä sähköt enää maanantain jälkeen katkenneet. Voitiin pienellä varauksella aloitella normaali arki taas. Normaali, kiireinen, arki.

"oman" tallin pyörittämistä

Tätä aihetta viime sunnuntaina jo sivusinkin, eli nyt on kuviot muutettu niin, että minä pääasiassa hoidan kolmea hevosta toisen tallin tiloissa ja Pinottia farmilla. Homma on lähtenyt käyntiin mukavasti, käveltyä tulee päivien aikana useamman kilometrin verran, kun seilaa tallien välillä. Kävelymäärän kolminkertaistuttua on myös uni maittanut aivan eritavalla ja työpäivät päättyvät lähes joka päivä aikaisintaan klo 16.

Päivärytmi menee kutakuinkin niin, että aamulla kun tulen talliin otan heti ensimmäisenä Pinotin sisälle syömään aamupalaa. Tämän jälkeen köpötän (tuulessa ja tuiskeessa ainakin tämän viikon) ruokkimaan toisen tallin asukit. Yritän tämän ensimmäisen visiitin aikana valmistella hevoset ulkoilua/töitä varten vaihtamalla kääreet pinteleihin ja mahdollisesti nopeimman ruokailijan myös lykkään pihalle heinäkasan äärelle.

Tämän jälkeen on aika kömpiä takaisin varsinaiselle farmille. Auttelen varsojen ulos viemisessä, karsinoiden siivoamisessa ym. Tärkeintä on kuitenkin aamuisin saada Pinot heti ensimmäisenä lenkille, jotta saan sen myös aikaisin ruokittua & hoidettua, jotta saan sen takaisin ulos. Meillä kun noita karsinoita ei ole ihan tarpeeksi edelleenkään.

Kun tärkeimmät hommat on saatu hoidettua on minun taas aika siirtyä takaisin toiselle farmille. Yleensä ehdin siivota ja kuivittaa karsinat ja vaihtaa tarhailevan hevosen, kunnes pitää ensimmäinen jo tuoda takaisin farmille ja laittaa valmiiksi. Tämän jälkeen sama edestakaisin kävely toistuu sen mukaan mitä hevoset tekevät.
Viime viikolla parhaimmillani kävelin edestakaisin 5 kertaa.

Heinät, vedet, kuivikkeet ja ruoat minulle tuodaan traktorilla päivittäin / tarpeen mukaan.
Suurimpia ongelmia toisella farmilla ovat sähköjen puuttuminen sekä kaiken (=lue vesiämpärit) jäätyminen pakkasessa. Tämän takia joudun lisäämään hevosen juomaveteen suolaa ja mineraaleja, jotta vesi jäätyisi hitaammin. Toisaalta jonkun pitää aina tuoda vettä minulle. Hyvät ja huonot puolensa tässäkin...

Tarhojen vähyyden kanssa pärjää, mutta lisätarhat eivät olisi pahitteeksi. Pahinta on kuitenkin, että kaiken keskellä hommat olisi hyvä saada valmiiksi neljän pintaan, sillä sen jälkeen alkaa hämärtymään ja muutenkin hämärässä tallissa se tarkoittaa pimeyttä ennen kello viittä. Yhtenä iltana jouduin taskulampun valossa laittamaan hevosia pois. Tämä ei ollut kovin mieluisa kokemus, etenkään kun taskulamppu lopetti toimintansa keske kaiken...

Heinäverkkoja ei ole, sillä hevoset ovat melko hyvin syöneet aina sen määrän heinää, mitä niille annan.
Kuvia ei ole vieläkään tullut otettua, mutta todettakoon, että pelkkä siivoaminen ja järjestely teki tallista melko mukavan.
Nyt pitää vielä löytää se rytmi sekä rutiinit työpäiviin uusien järjestelyjen keskellä.

Viimeisimmältä kauppareissulta ostin muuten kirjan; "Beyond horse massage".
Olen todella pitkään ollut kiinnostunut hevosten hieromisesta, mutta kursseille ei ole tullut mentyä, joten pintaraapaisun voin tehdä kyseisen kirjan avulla, jota voin myös tänne esitellä hieman myöhemmin. :)

Laiskuus ja väsymys

Ei töissä, vaan blogin puolella.
Viime viikko meni pienen sumun ympäröimänä, sillä heti maanantai-iltana sairastuin. Koko päivän oli ollut töissä hieman väsynyt ja vetelä olo, mutta olin ajatellut sen johtuvan lähinnä muutamasta huonosti nukutusta yöstä.

Selkäkipujen rinnalle nousi kuitenkin 'tyhjästä' 38,5-39 asteen kuume. Ei niinkään mukava yllätys, etenkään näin vuotiskauden keskellä kun kaikki kädet tarvittaisiin avustamaan vuotiaiden kanssa (= karsinan siivousta, varusteiden laittamista ja pois ottoa, avustamista liikkeelle lähdössä ja sisälle tulossa).
Näimpä sitten viestitin pomoa illasta, että kuume nousi ja olo on paha. Tiistain sain sitten parannella oloa, lääkärin kautta käytiin ja diagnoosina sieltä infektio kurkussa. Antibiootit ja keskiviikkona töihin.
Kuume laski lääkkeiden aloittamisen jälkeen heti ja olo oli muutenkin paljon parempi.
Tosin vasta nyt sunnuntaina olen tuntenut itseni oikeasti kutakuinkin terveeksi.

Tänä sunnuntaina olenkin ollut työvuorossa.
Viime yönä saapuivat loput, seitsemän vuotiasta. Tämä tarkoitti sitä, että tilan "toinen farmi" piti ottaa käyttöön. Sinne muutti nyt kolme hevosta, joista kaksi on alkujaankin ollut minun vastuullani. Minä siis siirryn 'ylläpitämään' toista tallia, tämä muutos tarkoittaa myös sitä, että remmiini astui uusi ravuripoika.
Pikkutyttö-Pinot pysyy farmilla, edelleen minun hoidossani. Muutoksena se, että alkanut tallielämä vaihdettiin ulkoelämään. Tamma muutti pieneen, nyt neljän hevosen kokoiseen laumaan.
Huomista odotellaan jännityksellä, miten lähtee arki pyörimään uudessa tallissa?

Yritän saada kuvia, sillä tiedossa on tallin sisustamista ja siivoamista isossa mittakaavassa. Tällä hetkellä melkoiselta rotiskolta näyttävän tallin aion saada muuttumaan mukavaksi, toimivaksi työympäristöksi. Järjestely on väliaikainen, joten miljoonien remontteja ei ole suunniteilla. Tallista kuitenkin puuttuu niin sähköt kuin vesi, joten järjestely on kaiken a ja o.

Ensimmäisenä tietty haaveilisin heinäverkoista karsinoihin. Sillä hevoset joutuvat tarhojen puutteellisuuden (minulla siis yksi pieni tarha, johon voin hevoset vuorotellen laittaa) vuoksi olemaan karsinoissa ja heinähävikin haluaisin minimoida - mutta samalla kuitenkin maksimoida tarjolla olevan heinän ja tekemisen määrän...

Katsotaan ja suunnitellaan. Ensimmäisien päivien jälkeen on helppo sanoa mitä tarvitsee ja lyhyen aikavälin jälkeen sanoa, mikä toimii ja mikä ei.
Nyt kuitenkin moppaan oman asuntoni lattian loppuun ja lähden sitten talliin ihmettelemään.

Näihin kuvattomiin kuviin ja tunnelmiin!

Normaali työpäivä

Minulla oli tosiaan jo aiemmin vastaavanlainen teksti, mutta en ollut enää tyytyväinen siihen, joten aloitetaan puhtaalta pöydältä - hieman jo enemmän töihin ja työarkeen rutinoituneena.

Meillähän ei töissä ole mitään pilkuntarkkaa alkamisaikaa.
Itse olen tallissa hieman ennen seitsemää, muut tulevat seitsemän pintaan.
Kuka ensimmäisenä talliin saapuu hoitaa aamuruokinnan, jollei joku tilalla asuva ole ollut aamuvirkku ja käynyt aiemmin ruokkimassa hevosia.

Marraskuinen aamu tilalla

Aamu alkaa hevosten tarhauksella sekä hevosten sisälle tuomisella, mikäli hevosia on ollut ulkona yön yli.
Yön jalassa olleet kääreet vaihdetaan pinteleihin tarhaillua ja liikutusta varten.

Tämän jälkeen siivotaan karsinat ja pestään vesi- ja ruoka-astiat sekä asettaan aamu-, päivä ja iltaruoka valmiiksi karsinan eteen. Kuivikkeena meillä käytetään purua ja karsinat käännetään.
Ruokinta perustuu pääasiassa heinään sekä eräänlaiseen 'sweetfeed-rehuun', johon on jo lisätty kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäiset, kauran ym lisäksi. Lisäksi meillä on eräänlaisia 'keksejä', joita lisätään hevosten iltaruokaan. Tämän rehun sisällöstä en tiedä, sillä en ole pusseja kovinkaan tarkkaan tutkinut.
Eli hyvin yksinkertainen ruokintakuvio. Mahdollisista muista lisistä huolehtii sitten kakkosvalmentaja.

Pinot Noir tarhailee marraskuussa

Kukin työntekijä vastaa etusijassa omista passeistaan, niiden karsinoista, astioista ja ruoista.
Vuotiaat ovat sitten taas jokaisen vastuulla ja kaikki osallistuvat. Yleensä ensimmäisenä hoidetaan vuotiaat, kun omien passien karsinat on hoidettu. Varsojen päiväohjelma on kevyt ajo/ohjasajo-luokkaa. Karsinat siivotaan sillä aikaa kun vuotiaat ovat ulkona lenkkeilemässä. Tämä on huomattu helpoimmaksi tavaksi toimia, sillä muut hevoset ovat aamupäivän tarhailemassa. Ja kun muut hevoset tulevat liikutettaviksi 9.30-11 välillä, pääsevät vuotiaat ulos. Näin saadan pidettyä koko päivän yllä tasainen työrytmi ja kukin pääsee vuorollaan ulos.

Poikkeuksena ovat vain ne tarhailevat yksilöt, jotka viettävät ulkona aikaa aina päiväruokintaan saakka. Tarhapäivien vuorot vaihtelevat sen mukaan, miten hevoset ovat liikkuneet edellisillä kerroilla, esim. ravien jälkeen hevonen saa muutaman päivän palautua tarhailemalla.

Nyt kävelykoneen toimiessa saadaan hevosia liikkumaan sitä kautta, joka vapauttaa aina lisäkäsiä muihin hommiin. Kutakuinkin 12-13 välillä kaikki hevoset on liikutettu, ruokittu ja talli on siisti.
Iltapäivä varataan sitten omien passien hoitamiseen.
Itselläni on tällä hetkellä vastuulla vain 3 hevosta ja neljäs on liittymässä 'minun remmiini' pian.

Iltatallivuoroja osuu kullekin työntekijälle 1 per viikko. Iltaruokinta aloitetaan viiden maissa. Kaikki vesiastiat täytetään, hevoset saavat heinää ja iltaruoan. Iltatalliin kuuluu myös tarhoissa asuvien hevosten ruokinta.
Kun iltatallia hoitaa rauhakseen menee aikaa noin tunnin verran.

Viimeisenä pieni yleistarkistus, että kaikki ok, valot sammuksiin ja ovet kiinni.
Lämpimillä ilmoilla jätetään ulkokarsinoiden kurkistusikkunat auki ja tallien automaattiovia hieman rakoselleen, jotta ilma pääsee vaihtumaan.

Nyt myös facebookissa!

Mitä muut edellä, sitä toiset perässä...

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi luoda facebook-sivun blogille.
Sivulle pääset klikkaamalla joko sivupalkissa olevaa "facebook" -tappia tai yllä olevaa linkkiä.

Facebook mahdollistaa minulle pienempien päivityksien sekä kuvien jakamisen nopeasti ja vaivattomasti ihan työpäivän aikana, sekä tietty vapaa-ajalla. Tuoreimmat kuulumiset sekä blogia & postauksia koskeva info siirtyy nyt facebookin puolelle.

Lisäksi muutamat ovat saattaneet huomata, että sivupalkkiin on ilmestynyt myös "blogilista.fi" sekä "instagram" -tappi. Blogilistan kautta pääse vaivattomasti seuraamaan uusia päivityksiä (vastaavanlainen sivusto kuin bloglovin, josta minut myös löytää) ja instagramissa yritän jakaa päivän/viikon parhaimmat otokset fiiliksen mukaan.

Tervetuloa seuraamaan!

Vuodenajan vaihtelua kuvina

Kuvapostauksena loka-marraskuun sääilmiöt, kesäfiiliksistä kirpeisiin pakkasaamuihin. Sunnuntaina, 1.12.2013, pitäisikin kuulemma sataa sitten vettä.
Sisältää isokokoisia kuvia!

Farmin portilta otettu kuva 1.10.2013

Tarhoilta tallille päin, 7.11.2013

12.11.2013 olikin jo syksy

20.11.2013 ensimmäinen kunnon pakkasaamu ja kuura maassa

23.11.2013 saatiin ensilumi

29.11.2013 nautittiin auringosta ja pikkuisesta lumipeitteestä

Woodbinen peitsilähtö (video)

Tosiaan, aiemmin mainostamani Woodbinen kova lähtö Pinot Noirin kanssa löytyi nyt youtubesta.
Tässä kiinnostuneille;

Vuotiaiden kanssa puuhailua

Tämä maanantai meni hyvin pitkälti nuorikkojen parissa, tallista tarhaan ja toisinpäin. Tällä hetkellä tallissa on kahdeksan vuotiaista, joista 4 on jo opetettu ajolle. Nämä neljä ajetaan nyt päivittäin ja pian alkaa työskentely uuden nelikon kanssa.

Tiivistettynä varsojen opetus;
1. Saapumisen jälkeen saavat noin viikon olla, toipua ja totutella. Tänä aikana varsat tarhailevat päivisin ja jokaiselle tulee laittaa 4 pinteliä tarhaan. Ensimmäiset oppitunnit ovatkin sitten kahdelta puolen kiinni seisominen, karsinassa ja pinteleihin opettelu.
2. Kun varsat ovat sen viikon tai kaksi olleet aletaan niitä valjastamaan ensimmäiset kerrat. Valjaat ja suitset puetaan päälle tarhauksen jälkeen. Tämän jälkeen varsat saavat olla karsinoissaan varusteet päällä ja totutella oloon. Tämä kuvio toistetaan jokapäivä.
Peitsarit saavat peitsivaljaat mukaan perusvaljastukseen muutaman kerran jälkeen.
3. Muutaman päivän totuttelun jälkeen päästään taluttajan kanssa käymään ulkona valjaat päällä.
4. Tämän jälkeen lisätään toinen taluttaja ja lopulta myös ohjasajaja mukaan ja aletaan opetella ajohevosen hommaa kuiviltaan.
5. Kun kaikki yllä olevat asiat ovat hallussa on kärryjen aika. Tästä sitten aletaan kärryjen edessä hölkyttely, kierros rataa ympäri ja talliin syömään.

Kärryttelyharjoitukset saivat minussa aikaan muutaman tirskahduksen.
Näyttää nimittäin varsin koomiselta, kun kolme miestä istuu kärreillä vuotiaan perässä. Meillä on tällä hetkellä yhdet hölkkäkärryt (=koppakärryt ilman koppaa) jonka istuimen alle on viritelty kiinni leveä & pitkä lauta. Tämä sen takia, että avustajat liinoineen voivat hypätä kärrin reunalle istumaan. Alkuun molemmat avustajat istuvat mukana ja sitten hiljalleen aletaan vähentää porukkaa kärryiltä, kun voidaan luottaa siihen että homma on hallussa ja varsa alkaa toimia.

Huutokaupat ohi

Nyt on melkein kaikki vuotiaat kotosalla!
Tällä hetkellä lapsukaisia löytyy kahdeksan kappaletta. Vielä puuttuvat Lexingtonista ostettu Glidemasterilainen sekä nämä kotikasvatit, jotka ilmeisesti eivät olleet huutokaupoilla. Tallissa enää yksi vapaa karsina ja viisi vuotiasta ymmärtääkseni tulossa.
Sitä en osaa sanoa mihin nämä kaikki yksilöt tungetaa, jollei meiltä lähde noita "vanhoja" hevosia pois alta...

Sunnuntaina oli Harrisburgin huutokaupoilta ilmestynyt tällainen nelikko talliin;
Hevosen nimeä klikkaamalla pääset katsomaan videon hevosesta.

#440

Fantabulous (Y)  b f / Rocknroll Hanover-Real Fanfare

BLAIR BURGESS CAMPBELLVILLE, ON PERRETTI FARMS

#676

Concept (Y)  b c / Federal Flex-Cost Certainty

QUINLET FARMS LTD MILTON, ON        HUNTERTON SALES AGENCY, AGENT

#699

Averyakers (Y)    b f / Muscles Yankee-Diva Godiva

BLAIR BURGESS, AGENT CAMPBELLVILLE, ON                  WALNRIDGE FARM, INC., AGENT

#897

Nippy W Hanover (Y)    b f / American Ideal-Northern Diligence

BLAIR BURGESS, AGENT CAMPBELLVILLE, ON           HANOVER SHOE FARMS, INC.

Ravireissut

Padokkaaminen eli hevosen hoitaminen ravireissuilla, mitä siihen sisältyy ja millaista se on?

Kaikki lähtee käyntiin jo kotitallilla.
Jokainen hoitaja pakkaa itse hevosensa varusteet sekä muut tarvikkeet ja hoitaa ne traileriin,
Valjaiden lisäksi tarvitaan pari ämpäriä. (juotto- & pesuvesiä varten). Näihin ämpäreihin on hyvä pakata ainakin; sieni & hikiviila, sakset, teippiä (varmistetaan teippaamalla mm. suojien tarrojen & peitsivaljaiden kiinnitysten kiinni pysyminen), shamppoo, öljy, vita oil -linimentti, elmukelmu.
Joillain on mukana myös talkkia sekä rasvaa ym. muuta pientä mitä saattaa tarvita.

Isoon kassiin pakataan sitten mahdollisia vara-/vaihto-/lisävarusteita. Esimerkiksi itselläni on aina yhdet suitset, muutama pari kumiputseja, polvi- sekä jännesuojat, murphy ym. Lisäksi löytyy pieni ensiapupakkaus jossa on sitten vanua, kumihanskat, liimasidettä, blueta (sitä sinistä ainetta, jolle en keksi suomenkielistä vastiketta, joka tarttuu kaikkialle eikä irtoa).
Sekä tietty kuivatusloimia pari kappaletta ja pyyhkeitä hevosen ja varusteiden kuivaamiseen.

Näillä tarpeilla pärjää jo pitkälle. Kassien sisältöä vaihtelen hevosten mukaan aina. Esimerkiksi Pinot Noir ei tarvitse pienikokoisena peitsarina isoimpia kuivatusloimia ja L-kokoisia polvisuojia.

Mohawk

Tietty kun varusteet on pakattu traikkuun, puhtaina tottakai, on aika siistiä ja letittää hevonen. Minulla on hevosille aina puhtaat kuljetusloimet ja ostin erillisen setin pinteleitä ja patjoja, että on sitten aina siisti setti jalkoihin käärittäväksi.
Lisäksi riimun puhdistan aina ravipäivänä. Minähän en epäsiisteissä kamoissa lähde liikenteeseen.

Paikasta riippumatta liikenteeseen yritetään aina lähteä hyvissä ajoin, tunnetusti kuitenkin olemme aina myöhässä aikatauluista. Ja tämä myös muutaman kerran on kostautunut meille sitten turhana reissuna, kun hevonen on päätetty poistaa lähdöstä lasix ajasta myöhästymisen takia.

Täällähän on aina kullekin lähdölle oma lasix aika. Eli aika, jolloin pitää olla kirjautuneena sisälle ravialueelle ja hevosen olla paddock- eli "tallialueella". Täällä on erilliset lisenssi-kortit, omistajille, valmentajille, kuskeille ja hoitajille kullekin omansa. Tällä kortilla, joka säännöllisin väliajoin pitää uusia, sitten päästään kulkemaan paddock-alueelle.

Jokaisella raviradalla on oma paddock, joka on periaatteessa suuri tallirakennus. Tähän rakennukseen kuuluu valjastuspilttuut, pissatuskarsinat sekä "test barn", eli osio johon otetaan vähintään kunkin lähdön voittaja doping testeihin.

Mohawkin ulkokatsomo

Isommilla radoilla valjastuspilttuita on 10-12 lähdölle ja kullekin lähdölle varattuna 8-10 pilttuuta sekä erillisiä ekstra karsinoita niille hevosille, jotka ovat olleet aikaisissa lähdöissä tai ovat myöhäisissä lähdöissä, mutta joutuvat saapumaan ajoissa / odottamaan pitkään muiden, saman tilan, kilpailevien hevosten takia..

Pienemmillä radoilla saattaa olla kaksi, tai useampi, tallirakennus. Näillä pakoilla joudutaan siis ensin "ship in barniin", jossa yleensä ollaan siihen asti, että hevonen on lämmitetty. 

Lämmityksen jälkeen pystytään siirtymään sitten varsinaiseen padokkiin. Näillä pienemmillä radoilla lähtöjä padokkiin mahtuu 4-5.

Paikan päälle saavuttaessa aina ensimmäisenä hoidetaan hevoset omille paikoilleen tallialueella. Toisissa paikoissa täytyy erikseen padokin ovella ilmoittaa mikä hevonen on kyseessä kun toisissa paikoissa riittää pelkkä portilla sisäänkirjaus. Kun hevoset on sisäänkirjattu käytetään ne pissalla heti ensimmäisenä.

Tämä oli minulle erittäin huvittava, jännä ja uusi asia, johon en ole aiemmin törmännyt.

Lämmitystä Georgian Downsissa

Eli hevonen viedään tähän erilliseen kuivitettuun karsinaan. Lähes kaikki hevoset osaavat pissata kun niille vihelletään. Kukin viheltelee hevosilleen eritavalla ja tämä onkin se syy, minkä takia muille se minun hevosten pissatus onkin hitaampaa kuin minulle. Sama toimii tietty myös toisin päin. 

Tämä pissatus operaatio toistetaan aina paikalle saapumisen yhteydessä, mahdollisesti ennen lämmitystä, lämmityksen jälkeen, ehkä vielä kerran ennen lähtöä ja sitten vielä lähdön jälkeen.

Kun hevonen on tyytyväisenä omassa pilttuussaan on aika raahata kaikki varusteet sen oman hoidokin luo. Useimmiten suoraan saa alkaa laittaa hevosta kuntoon lämmitystä varten. Mutta mikäli on ylimääräistä aikaa, niin pyörittelen pintelit ja otan tarvittavat asiat esille. Kaikki siis järjestykseen, että on helppo vain sitten käyttää tavaroita puuhatessa.

Lämmitykseen on aina erillinen voilokki, joka on kaikille saman lähdön hevosille samanvärinen.
Varsinaiseen lähtöön on sitten kullekin numerolle omat värinsä. 2 on sininen, 6 keltainen ja 7 vaaleanpunainen jne. 

Lisäksi Suomessa jo käytöstä poistuneet päänumerot, jotka kiinnitetään suitsien niskahihnaan, ovat käytössä täällä.

Kärryjä Mohawkin padokin ulkopuolella

Lämmityksen jälkeen voi hevosen riisua kaikista varusteista. Tai vaihtoehtoisesti ottaa vain suitset, pintelit, joita käytetään lämmityksessä, mahdolliset suojat sekä peitsareilta etusista peitsivaljaat pois. 

Tämän jälkeen, hieman säästä riippuen, hevonen pyyhitään sienellä ja kuivataan pyyhkeellä. 

Mikäli ilma on kylmä on vain keskityttävä hevosen lämipämä pitämiseen. 

Lämmityksen jälkeen sitten aina kuivatusloimi, tai kaksi, päälle ja pissille.

Itse yritän myös juottaa hevosia hieman jokaisessa välissä. Etenkin kun nuo omat passihevoset ovat hieman huonoja juomaan. Periaatteessa tämän kaiken jälkeen voi alkaa valmistautua lähtöön. Laittaa suojat, teippailla varmistukset remmeihin, sitoa häntä valmiiksi, laittaa kisavoilokki kiinni valjaisiin ja päänumero suitsiin... Yleensä pyrin olemaan valmis hevoseni kanssa silloin, kun edellinen lähtö menee ulos. Lisäksi pyydän aina jonkun tarkistamaan, että kaikki on ok.

Sillä oma silmä on aina kovin sokea omille virheille.

Lähdön koittaessa on aika saattaa oma hevonen ulos ja kiinnittää sekki. Sitten saakin aloittaa jännittämisen. Täällä kaikki lähdöt tapahtuvat autolähtöinä.

Lähdön jälkeen sitten mennään joko takaisin omalle pilttuulle tai test barniin, jos hyvin käy. 

Hetki ennen lähtöä Georgian Downsissa

Omalla pilttuulla tietty riisutaan kaikki varusteet, pestään hevonen, juotetaan se, käytetään pissalla ja kävelytetään. Tämän jälkeen voi odotella, että hevonen hieman kuivahtaa. Odottelun aikana on hyvä aika pakata kamppeet kasaan ja ehkä pestä valjaat.

Kun hevonen on kuiva hoidetaan jalat. Meillä aina lähdön jälkeen laitetaan savet jalkoihin. Polvesta alaspäin, periaatteessa koko jalka. Saven päälle laitetaan kosteita sanomalehtiä, sitten patja ja pinteli. Tämä tahtoo aina mennä kovin sotkuiseksi vaiheeksi ja hännän solmimisen unohtaminen on kovin yleistä. Siksi olenkin opetellut sitomaan häntää yhdellä kädellä, jottei tarvitse savista kumihanskaa ottaa pois kädestä. Helpointahan olisi aina pyytää jotain auttamaan, mutten mielelläni vieraita ihmisiä hevosteni takapään lähelle päästäisi kilpailutilanteissa..

Test barnissa yhtälailla varusteet riisutaan ja hevonen pestään. Tämän jälkeen tietty juotto ja sitten saa kävelyttää hevostaan test barnin erillisellä rajatulla ulkoalueella. Pissattaminen tapahtuu sitten yhdessä testaajan kanssa, joka ottaa pissanäytteen hevoselta. Hevosesta saatetaan myös ottaa verikoe, joko test barnissa tai padokissa ennen omaa lähtöä.

Hoitajan tai jonkun muun hevosesta vastuussa olevan täytyy tällöin olla paikalla todistamassa näytteen ottaminen, sekä niiden merkitseminen ja sulkeminen. Tapahtuma allekirjataan omalla nimellä. Test barnissa tarvitsee myös oman lisenssin numeron papereihin.

Kaiken tämän jälkeen on sitten aika pakata kamppeet autoon lähtöä odottamaan.

Hevoset tietty lastataan vasta aivan viimeisenä, kun kaikki muu on valmista.

Meille on myös ihan tavaksi kotimatkoilla poiketa Tim Hortonsissa hakemassa kahvia, lämmintä kaakaota, bageleita, muffinseja... Mitä kukin nyt tahtookaan kotimatkalla syödä tai juoda. Etenkin hyvin pitkien iltojen jälkeen on mukava saada hieman juotavaa ja syötävää. Kotona sitten puretaan hevonen/hevoset traikusta ja tyrkätään sitten omiin karsinoihinsa ruokailemaan ja yöpymään. 

Mikäli kello ei käy keskiyön paikkeilla tai sen paremmalla puolella voi kaikki varusteet purkaa trailerista seuraavan päivän puolella. Poikkeuksena tietty ne kerrat, jos traileria tarvitaan heti aamusta jo uudelleen. Tämä tilanne meille on onneksi harvinainen, sillä käytössä on kaksi neljän hevosen traileria ja yksi kolmen hevosen traileri.
Raveja seuraavina, muutamana päivänä, hevonen sitten vain tarhailee ja saa palautua rauhassa.

Itse tykkään ravireissuista todella paljon vaikka ne ovatkin aina raskaita, sillä ajomatka vaihtelee ja ravihulinassa saa aina täysillä keskittyä muistamaan ja hoitamaan kaiken ajallaan. Lisäksi lähdön ajankohta vaikuttaa hyvin paljon. Mitä myöhäisemmässä lähdössä ollaan, sitä pidempää iltaa se tarkoittaa perustyöpäivän päälle. Pääasiallisesti aina ensimmäisen lähdön esittely eli post parade alkaa 7:25, illalla.

Unettomille vinkkiä

Suomen aikaa 5:25 voitte seurata live-lähetystä Woodbinen lähdöstä 10, jossa Pinot Noir juoksee.

Peitsi?

Kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen etu- ja takajalka liikkuvat yhtaikaisesti eteen ja taakse.
Peitsaaminen näyttää monen silmään luonnottomalle tavalle liikkua, mutta raviin verrattuna peitsi on nopeampaa. Peitsaamalla hevoset juoksevat keskimäärin 3 sekuntia kovempia kilometriaikoja kuin ravurit. Maailmanennätys mailin matkalla on 1.06,3a.

Suomessa peitsi on virheellinen tapa liikkua. Peitsiin "laillisena" törmää vain Islanninhevosten passi-askellajin yhteydessä. Olen myös kuullut sanottavan, että peitsaaminen kielii rikkonaisuudesta. "Terve hevonen ei peitsaa".
Yllä oleva video havainnollistaa peitsarin liikettä "vapaana" eli ilman valjaita.

Pohjois-Amerikan ravikilpailuissa on keskimäärin enemmän peitsilähtöjä kuin ravilähtöjä. Myös peitsareita on enemmän. Meidän tilalla taitaa tällä hetkellä olla tilanteet aikalailla tasan, molempia löytyy yhtäläisesti. Kilpailevia yksilöitä taitaa olla enemmän peitsaripuolella...

Monille hevosille täällä peitsaaminen on täysin luonnollista. Osalle se on kuitenkin opetettava. Tämä tapahtuu peitsivaljaiden avulla, joiden pituutta lyhennetään niin kauan, että varsa peitsaa. Kun peitsi on opittu voidaan valjaita lähteä taas pidentämään.

Suuri vaikuttava tekijä peitsaamiseen on tietty sukutaulu. Havaintojeni mukaan tietyt orit periyttävät vahvasti peitsaamista. Muunmuassa Badland Hanoverin jälkeläisillä olen huomannut peitsaamisen olevan todella luonnollinen tapa liikkua. (meidän tilalla; Escape The Cold ja tämän puolipikkuveli Shippen Out). Kumpainenkin taitaa peitsin jopa turhankin hyvin. Lisäksi huutokauppojen myyntivideoita katsoessani huomasin, että juurikin kyseisen orin jälkeläiset esittivät peitsiä videoilla lähes poikkeuksetta.

Peitsivaljastus on hyvin yksinkertainen:
Ensin vain silat, häntäremmit, mahavyöt & rintaremmi kiinni ja kohdilleen, sitten ihmettelemään niitä neljää ylimääräistä remmiä ja jalkavaljaita.
Kaksi yksinkertaista remmiä  pujotetaan kulkemaan häntäremmin hihnasta.
Valjaiden takakiinnitys tulee myöskin kiinni häntäremmiin.
Etukiinnitys tulee rintaremmin päälle ns. toisenlaisella rintaremmillä.

Koko systeemin näkee kuvasta, jonka saa klikkaamalla isommaksi.
Varsinaisia jalkavaljaita on monenlaisia, mutta tarkkaa on kuitenkin aina laittaa remmit oikein päin. Tämä on tärkeää siltäkin kannalta, että takajalan lenkki on aina hieman pidempi kuin etujalan lenkki.
Pujottelun, asettelun ja kiinnityksen jälkeen öljyän aina jalat sekä valjaat. Näin pystyn ehkäisemään hankaumien syntymistä.

Peitsaaminen on kiehtovaa ja hienoa katsottavaa. Kärryillä ollessa on olo aika hämmentävä, kun hevosen peräpää heiluu puolelta toiselle ja jalat viipottavat ihan omia aikojaan, toisaalta tämä on myös vaarallisempaa kuin ravurin ajaminen. Peitsareilla pääasiassa aina on jalkavaljaat, jotka siis sitovat jalat yhteen, näin estetään laukkaamisen ja ravaamisen mahdollisuus. Toisaalta kun liikerataa rajoitetaan sattuvat tapaturmat lähes aina päättyvät hevosen kaatumiseen. Peitsarilähdöissä tapahtuukin enemmän onnettomuuksia kuin ravihevosten keskuudessa.

Kun yksi kaatuu kesken lähdön on hyvin mahdollista että perässä tuleva kaatuu myös, kun ei ehditäkään kunnolla väistämään... Tapaturma-alttiuden takia onkin paljon kuskeja, jotka eivät suostu ajamaan peitsareita lainkaan.

Esittäkää kuitenkin mieltä painavia kysymyksiä!
Itse joudun nyt lähtemään pikku-peitsarini kanssa raveihin Woodbineen.

Unelmat on tehty toteutettaviksi

Everybody said
You'd better stay in school, get a real job
Boy, don't be a fool

Hedleyn kappale Anything pyörii radioiden soittolistoilla jatkuvasti. Aiemmin en ole kappaletta sen tarkemmin kuunnellut - pitänyt lähinnä ärsyttävänä rellutuksena, jossa on tarttuva kertosäe.
Erään kuuntelukerran aikana alkoi kuitenkin hymyilyttämään, niinhän se vain on, että kappale kuvaa omaa elämääni erittäin hyvin.

Melko nuorena aloin haaveilemaan hevosenhoitajana työskentelystä. Jatkuvasti kuitenkin sain huomauttelua siitä, että tällä alalla ei pääse rahoille ja työajat ovat huonot. Pitäisi vaan tyytyä harrasteluun.
Jossain vaiheessa, melko lytistettynä, tyydyin vain harrastelemaan. Tuli yläaste ja yhteishaun aika. Enkä tiennyt yhtään mihin olisi pitänyt hakea!

Hain lukioihin taka-ajatuksena miettimisaika, mitä oikeasti haluan tehdä? Pitkään pähkäilin ja vielä hakupäivänäkään en tiennyt. Tuona aikana äitini kuitenkin kysyi, että mites olisi se heppakoulu, josta olin ikäni puhunut.

Mutkien kautta 4. hakusijalle löysi tiensä Koulutuskeskus Salpaus, Asikkalan toimipiste, hevosenhoitajan kolmoistutkinto. Ja lisämutkien kautta pääsin sisälle kouluun.
Tällöin sain taas kuulla, että eikö muuta löytynyt? Eikö mikään oikea ammatti ja oikea työ? Tai edes lukio?

I believe it 'cause I feel it and I shout it out loud
I can, I can, I can

Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, että pidin pääni ja jatkoin koulun loppuun raskaista ajoista huolimatta.
Kunnianhimoisena halusin aina lisää ja lisää;

Pääsin kouluun, oikeastaan kahteen kouluun (ammattikoulu sekä lukio). Sain hyviä arvosanoja ja ystäviä. Halusin lisää kokemusta, pääsin työssäoppimaan ulkomaille. Ulkomaan harjoittelun jälkeen tiesin, että Suomessa pysyminen ei ole minua varten.

Halusin näyttää osaamistani, osallistuin taitaja-kilpailuun kahdesti. Joista jälkimmäinen kisa poiki minulle 3. sijan. Halusin edelleen näyttää osaamistani hevosten kanssa, löysin harjoittelun kautta Jiiveen. Jiivee vahvisti käsitystäni siitä, että nuoret hevoset ovat minun juttuni.

Halusin olla mahdollisimman vähän aikaa työttömänä valmistumisen jälkeen. Valmistumisen jälkeen kesäkuussa alkoikin työlupaprosessi. Elokuun lopussa olin ulkomailla, töissä ravitallilla hevosenhoitajana.

Kaikki tekemäni, alusta loppuun, tuli kahdesta syystä; puhtaasta halusta näyttää ihmisille ja puhtaasta rakkaudesta hevosiin ja niiden kanssa työskentelyyn.

Be a movie star or rock the main stage
An XBox tester or an astronaut in space
If they tell you that you can't, you can shove it in their face
I can I can I can

Olen ylpeä itsestäni ja ylpeä siitä, etten antanut muiden ihmisten vaikuttaa lopullisiin päätöksiini. 

Uskoin itseeni ja tein asiat juuri niinkuin halusin. 

Toteutin tavoitteeni ja unelmani;

Elän unelmaani Kanadassa, nuorten hevosten parissa - hevosenhoitajana.

Pystyn nauttimaan työpäivistäni, rakastan työtäni, rakastan hevosiani. Konttorirottana en pystyisi olemaan näin onnellinen. Tällähetkellä mikään muu työ ei ole minua varten.

Muistakaa tekin, että unelmat on tehty toteutettaviksi!

Torstaina peitsataan!

Woodbine kutsuu torstaina.
Kova lähtö tiedossa, kovasti alkoi jo nyt jännittää ja eletään vasta maanantai-iltaa...

Peukut pystyyn ja sormet ristiin, että tyttö tekee hyvän juoksun!

10 -- Pace, purse $16,000 (EX, P3, SU, TR)
2 & 3 YEAR OLD FILLIES, NW 1 RACE OR $12,000 LIFETIME. NO ALLOWANCES.
AE: NOT AVERAGING $650 PER START LIFETIME
Post time: 10:25 P.M.         Lasix: 06:10 P.M.          Horses Entered: 11
   1 Suckitupbuttercup             Ja Macdonald        T Micallef                                                                          
   2 Two Hearts                    M Saftic            S Davis                                                                             
   3 Nuclear Rays                  J Jamieson          R Parsons        (Camluck/NuclearLightK)                                   
   4 Tigra Seelster                M Baillargeon       D Keyes                                                                             
   5 Sentimental Lady              J Jamieson          L Eftimiadis                                                                        
   6 Shady B Skipalong             J Jamieson          M Crone          (ShadowPlay/ETsCamille)                                   
   7 Michelles Diamond             M Baillargeon       R Quinn                                                                             
   8 Pinot Noir            A Macdonald     B Burgess    (ArmbroDeuce/PanYankees)                                  
   9 Badlandia                     D Mcnair            R Fellows        (BadlandsHanover/GiovannaFra)                             
   10 My Victorino                 R Mayotte           D Thomson                                

Muutoksia tilalla

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet kovin tiukkoja ja kiireisiä.
Tällä hetkellä työrytmini on; 20 päivää - vapaa - 13 päivää - vapaa.
Nyt on alettu 13 päivän putkea rämpimään läpi ja on pakko sanoa, että eilinen vapaa oli mahtava ja kaivattu olotila. Nukuin pitkään ja hyvin, enkä uhrannut ajatustakaan työkuvioille.
Herkuttelin, skypettelin, hoidin käsiä & kynsiä, söin hyvin ja katselin Vain Elämää -sarjaa internetistä. Ohessa tuli myös siivoiltua..

Mutta miksi meillä on nyt ollut näin tiukkaa?

Syy löytyy yksinkertaisesti siitä, että hevosia on yritetty kilpailuttaa niin paljon kuin mahdollista. (edellisviikolla minulla oli kaksi ravi-iltaa, ke-to ja sitä edeltävällä viikolle kolme, ke-to-pe.) Lähdöt ovat osuneet myöhäisiksi, joten ajoissa nukkumaan meno ei ole ollut vaihtoehto kun kotona ollaan oltu puolenyön maissa.

Edellisviikon sunnuntain, vapaapäiväni, jouduin uhraamaan töille. Tuona sunnuntaina oli Flamborossa huutokauppa, jossa meiltä myytiin 9 hevosta. Yksi yhdeksästä oli minun passini King Of Beasts. Hevosmäärä kutistui 5:stä takaisin 4:ään.
Eli aamulla kaikkien piti saapua töihin normaalisti. 2 jäi tilalle (minä toinen näistä) ja muut lähtivät huutokaupoille auttamaan. Tein siis normaalin sunnuntaipäivän.

Tiukkojen työputkien vastapainoksi on kuitenkin saatu helpompia päiviä töissä ja homma helpottui heti sunnuntain jälkeen, kun nuo huutokaupassa myydyt hevoset olivat lähteneet. Lisäksi ihan työkavereiden kesken keksitään piristettä päiviin.

Tänään minun arkeni helpottui entistä enemmän, kun Double Joy sai lähteä takaisin kotitilalleen. Syytä en tarkemmin tiedä, mutta viimeisimmät ravikeissit ovat hevosen osalta päättyneet surkeasti ts. olemme olleet viimeisiä maalilinjan ylittäneitä.
Asia ei sinänsä sureta, sillä en missään vaiheessa saanut luotua hevoseen minkäänlaista suhdetta. Ja vaikka hevonen nyt lähtikin, aion silti kirjoittaa esittelyn Joysta passihevos -sarjaan.
Tällä hetkellä enää 3 passihevosta.

Kuitenkin, vaikka hevosia on lähtenyt niin lisää on tulossa - nimittäin vuotiaita.
Lexingtonin huutokaupasta seuraavat, joista neljä alimmaista tulivat lähes heti huutokaupan päätyttyä;
Nimeä klikkaamalla videoon.

EASY GLIDER F, B, Glidemaster - Easy Agenda

BLAIR BURGESS, AGENT, Campbellville, ON, CANADA Brittany Farms

DIXIELAND DREAMS C, B, If I Can Dream - Dixie Dew Bluechip

BLAIR BURGESS, AGENT, Campbellville, ON, CANADA Kentuckiana Farms, Agent

MUSCLE MISTRESS F, B, Muscle Hill - Lucky Luciana

BLAIR BURGESS, AGENT, Campbellville, ON, CANADA Spring Haven Farm, Agent

SHIPPEN OUT C, B, Badlands Hanover - Shipps Bikini

BLAIR BURGESS, AGENT, Campbellville, ON, CANADA Winbak Farm

TAILS C, B, Yankee Glide - Just Like A Dame

BLAIR BURGESS, AGENT, Campbellville, ON, CANADA Hunterton Sales Agency, Inc., Agent

Näiden lisäksi on tulossa muutamia ns. kotikasvatteja, jotka eivät ole olleet mukana huutokaupoilla. Ja tietty Harrisburgin huutokauppa on vasta tulossa, josta myös voisin kuvitella muutaman yksilön meille löytyvän.

Olen pääasiassa sivusta seurannut näiden neljän ensimmäisenä saapuneen yksilön opettamista. Ensin vain valjaat päällä karsinassa, sitten muutaman kerran valjaat päällä kävelyä. Tämän jälkeen pari kertaa ohjasajoa ja sitten kärryjen eteen. Näin tiivistettynä.
Tänään maanantaina oreilla ajettiin maili ( 2 kierrosta radalla) ja tammalla puoli mailia.

Tehty työ kantaa hedelmää

Viimeinen kaarre lähestyy ennen pitkääkin pidempää maalisuoraa. Parijono peitsaa viimeisen kaarteen läpi ja suoralla tapahtuu räjähdys. Siistit jonot levittäytyvät lähes koko radan leveydelle ja näköyhteys omaan hevoseen katoaa. Tilalle astuu jännitys maalintulojärjestyksestä. Kavioiden kuminaa, kannustushuutoja ja kuuluttajan ääni vievät tilan ajatuksilta...

Ensimmäiset voitot on nyt saatu. Tunne, joka voittajan julkistamisen jälkeen valtaa koko kehon, on aivan mielettömän upea. Ylpeä ja onnellinen. "Minun hevoseni oli tänään paras".

Voittaja on ehkä jopa hieman yllättävä; Pinot Noir.
Hevonen, joka teki hyviä juoksuja nousujohteisesti, mutta oli kovin hermostunut raveissa ja joka ei ottanut kontaktia ihmisen on muuttanut suuntansa nyt aivan täysin. Kunto on kohdillaan, paddokissa olo on helpottunut ja hoitohetkistä on tullut molemmille todella mieleisiä ja tärkeitä päivittäisiä hetkiä.
Tamma on kuin puhjennut kukkaan ja alkanut sosialisoimaan kanssani.

Lähes aina huomiota saadessaan on ylähuuli tyytyväisellä mutrulla, harjatessa mutru vain kaksinkertaistuu. On suuri ilo nähdä, että hevonen voi hyvin. Lisäksi Pinot on nyt alkanut päivittäin kovasti hoitamaan myös minua. Yhdessä rapsutellaan sitten toinen toisiamme.
Jopa viime ravikeikalla, omaa lähtöä odotellessa oli aikaa hyvälle rapsutteluhetkelle.

23. Lokakuuta 2013                                                                    30. Lokakuuta 2013

Grand River Raceway                                                                Grand River Raceway

Lähtö 7.                                                                                       Lähtö 8.
Lähtönumero 7.                                                                          Lähtönumero 5.
Sijoitus 1.                                                                                     Sijoitus 1.

Hevosen ja minun ensimmäinen voitto, erikseen ja yhdessä.  Toinen voitto, tällä kertaa kuvassa mukana.

Passihevoseni 4/5

Oikealla Double Joy ja vasermmalla Escape The Cold. Kaksoset?

Essi

20. huhtikuuta, 2011 syntyi tähtipäinen, ruunikko peitsari tammavarsa, joka myöhemmin kruunattiin nimellä Escape The Cold. 

Ja kyllä nimi kuvaa hevosta hyvin. Luonteeltaan ennemmin pakenevainen ja noinkin pitkillä kintuilla, kuin tällä hevosella on, varmasti pääsee ihan yhtälailla karkuun sitä kilpakaveria kuin kylmääkin.

Tamma, joka on jo perusluonteeltaan hyvin pienistä asioista hermostuva yksilö, vaatii päivittäiset rutiinit ja selvät rajat, johtajan ja ystävän johon luottaa. Parhaimpien ystävien joukkioon lukeutuu tällä hetkellä Heikki-vuohi ja Double Joy (toinen passitammani). Kai minäkin siihen listaan kuulun jollain tapaa.

Alkuunsa en oikein tiennyt pidinkö tammasta vai en.
Suurin ongelma oli se, ettei tamma seisonut 10 minuuttia pidempään aloillaan ja leikki jatkuvasti kielellään - oli tilanne lähes mikätahansa. Jalkojen kääriminen ja hevosen peseminen olivat täyttä tuskaa... 

Hermojen romahduksia tapahtui silloin tällöin ja huonoina päivinä edelleen.

Kuitenkin hiljalleen pitkillä hermoilla ja rauhallisella, mutta määrätietoisella toiminnalla on hevosesta alkanut kuoriutumaan oikein lunki tyyppi, joka rakastaa pään hieromista ja rapsuttelua. Ei väliä onko kyseessä harja, käsi vai pyyhe - kaikki kelpaa ja tuntuu hyvälle.

Häntää löytyy muille jaettavaksi ja otsatukka on ihan sopiva, mutta harja... Ensinnäkin harja vaihtaa puolta lähes viikon välein ja on hieman onnettoman erimittainen ja ohut...

Kahden kuukauden aikana ollaan jo opittu seisomaan hoitosession aikana paikoillaan. Vesikarsinassa olo on helpottunut, mutta ei edelleenkään ole miellyttävää oikein kenellekään. Karsinassa hevonen ei pyöri "karkuun" vaan joko tulee vastaan tai seisoa nököttää aloillaan.

Kyseessä ei ole siis seuraa hinkuva yksilö, joka jokavälissä kurkkii ovesta, että saisiko porkkanoita, jotka muuten ovat ehdoton lempiherkku, tai rapsutuksia. Toisaalta yksinolokaan ei ole hyvä, tällöin alkaa kielellä leikkiminen ja kutominen karsinassa. Olen yrittänyt saada hevosen oloa helpotettua monin tavoin.

Muunmuassa nykyisin hevonen viettää yöt ulkona kaverin kanssa ja sama tarhakaveri, Double Joy, on nyt seinänaapuri karsinassa. Lisäksi yritän useamman kerran päivässä antaa hevoselle joko heinäkuutioita tai porkkanoita mutusteltavaksi, jottei tylsyys ja tyhjä maha pääse täysin iskemään.

Muista virikkeitä, kuten "leluista", Escape ei ole kovinkaan kiinnostunut. Esimerkiksi Founding Father taas rakasti roikkuvia, tyhjiä muovipulloja joilla voi leikkiä.

Aina ilostun kovasti, jos hevonen roikkuu käytävän puolella katselemassa meininkiä (kuvassa yllä). Hevosella on karsinassaan kaksi ovea, toinen tuollainen puinen, joka oli lähinnä kesäkuumilla auki ja toinen ns. normaali ovi, jota käytetään kulkemiseen. Kummastakin ovesta pääsee kurkkimaan käytäville.

Lisäksi hoitohetkien aikana pyrin aina palkitsemaan oikeanlaista käytöstä ja panostan paljon kumisualla hieromiseen. Nykyisin hoitoaikana Escape saattaakin jo nuokuskella pää alhaalla ja vain olla.

Muutos on kuin yö ja päivä ja olen siitä erittäin ylpeä.
Muun ohella myös valjastaminen on helpottanut hurjasti, enää ei tarvitse väistellä ja kulkea perässä kun hevonen tepsuttaa edestakaisin.

Tamma on peitsari, joka peitsaa helposti ja hyvin myös ilman valjaita. Hölkkää ajettaessa hevosen pitäisi kuitenkin mieluummin ravata kuin peitsata. Ja nyt kun tehtiin kuskimuutoksia kotona, on hevonen alkanut rentoutua myös hölkätessä ja alkanut ravaamaan. Kuulemma on todella miellyttävä ajaa kun rentoutuu ja ravaa.

Isokokoisuutensa sekä hermostuneisuuden takia luulen, ettei tamma ole vielä löytänyt ihan kaikkea vauhtia mitä sillä tosiasiassa olisi ja onhan se vasta kaksi vuotias. Viime lähdössä tamma kuitenkin juoksi kolmanneksi hyvällä ajalla. (ajalla jota en nyt muista alle tai tasan 2 se oli kuitenkin...)
Parantuneen käytöksen takia kuitenkin odotan paljon tältä hevoselta. Kun hermoilu loppuu ja se alkaa keskittyä enenmmän olennaiseen paranevat suoritukset varmasti entisestään.

Kuulumisia pitemmän kaavan mukaan

Hevoset

Viisikkoni on parantanut suorituksiaan eritahoilla viimeaikoina.
Founding Father on alkanut ravaamaan ja näyttää yleisesti paremmalle. Karva on hieno, läskiä lähtenyt ja tilalle saatu lihasta ja mikä tärkeintä ilme on tyytyväinen.
Blairin sekä Robbyn mukaan hevonen myös tuntuu paremmalle kuin sillä viimekertaisella hiittiyrityksellä. Ratsastustreeni on tehnyt ja tekee hyvää.
Lisäksi uusien vuotiaiden saapumisen jälkeen ruuna muutti meidän tarhaavaan ruunalaumaan kokopäiväisesti. Ratkaisu on ollut hyvä etenkin jaloille, sillä saman tien saatiin heittää kaikenmaailman kääreet kaapin perälle pölyttymään. Ei turvotusta, lämpöä tai nestettä jaloissa.

Toinen ruunapoika King Of Beasts läpäisi koelähdön viime viikolla ja on kuulemma alkanut myös hiitatessa tuntumaan paremmalle. Muuten tämän pojan kanssa on pyörinyt sama tasainen arki päivä toisensa perään.

Tyttöset, Pinot Noir, Escape The Cold ja Double Joy ovat edistyneet myös itse kukin.

Pinot Noir on "right there". Eli juuri kohdillaan. Hevonen on hiitannut kotona hyvin ja ollut terve. Ryhmähiittaaminen on vaihdettu yksin reenaamiseen ja tamman kohdalla se on tehnyt hyvää. Katsotaan miten käy ensi keskiviikkona kun tiedossa olisi lähtö Grand Riverin radalla. 

Double Joy peitsasi itsensä viime lähdössä seitsemänneksi ajalla 1:59.3. Hevonen teki ihan hyvän juoksun näin sairastelun jälkeen Londonin-ei-niin-hyvällä-radalla... 

Escape The Cold ei ole kilpaillut hetkeen, mutta sen hermostunut käytös (= kielellä pelaaminen, edestakas steppaaminen) on korjaantunut hyvin paljon monissa tilanteissa. Lisäksi hevonen on ollut nyt kotona ajettaessa todella hyvä, seuraavia lähtöjä odotellessa!
Hevosen edistyminen saa minut itsenikin hyvälle mielelle, kun mietin alkutilannetta hevosen kanssa.

Edistymisen ohella päivän saa paremmaksi aina ne aamuiset hörähdykset tarhojen porteilta, kun odotetaan sisälle pääsyä ja aamupala tarjoilua.

Minä

Sairastelut on selätetty, vähän oli ongelmaa silmien kanssa ja flunssakin meinasi iskeä... Kaiken tämän tilalle sain kuitenkin... viisauden hampaat!
Ongelmia on nyt noiden puoliksi puhjenneiden alaviisureiden puhdistamisessa ja siinä, että ne kipuilevat nyt vuoronperään. Tämä ahdistaa ja pelottaa, en halua tulehduksia tmv. Joten suunnitelmissa on nyt varata aika hammaslääkärille, joka kertoo minulle mitä nyt kannattaa tehdä.

Henkisellä tasolla valmistelen itseäni hampaiden poistoon.

Töissä rullaa ihan hyvin. Kuten yllä jo mainitsinkin niin hevosten kanssa menee hyvin ja pystyn jo lähes täysin itsenäiseen työskentelyyn. Joka on ihan jo asiaan kuuluvaa näin kahden kuukauden jälkeen. 

Raveissa pystyn hoitamaan paddokin itsenäisesti. Varustuksen viimevarmistuksen tekee kuitenkin kaiken varalta aina Linnéa tai Blair. Tästä pidän itsekin, sillä vaikka tiedän ja muistan mitä kukin hevoseni käyttää, meillä tehdään paljon viime hetken muutoksia. Lisäksi jos olen mokannut jossain näkee ulkopuolinen silmä sen paremmin kuin oma.

Onneni on ollut se, etten ole kuitenkaan tähän mennessä mokaillut pahasti. Pienenpieniä juttuja on ollut, joilta kukaan ei voi välttyä, mutta joista olen myös osannut kysyä kun en ole itseeni luottanut. Kysymisellä niiltä suurilta mokilta on varmaan vältytykin. :)

Tästä aion pitää huolen myös jatkossa, sillä haluan, että hevoseni voivat ja kisaavat hyvin. Minä en halua olla syyllinen siihen, että hevonen on huono sen takia, että varustus tm minusta riippuva asia on pielessä.

Näillä fiiliksillä on kuitenkin hyvä lähteä iltaruokkimaan hevosia ja sitten alkaa väsäämään noita viimeisiä passihevostekstejä. :)

Pitkien työpäivien takia en ole erityisemmin ehtinyt tai jaksanut päivitellä blogiakaan, mutta yritetäänyritetään...

Hiljaiseloa

Huhheijaa.
Lokakuuta mennään kovaa vauhtia, 2kk ulkomaillaoloa takana - tuntuu ihan hyvälle.

Päivät ovat kiireisiä ja lähiviikot tai -kuukaudet tuovat mukanaan suuria muutoksia talliin. Tällä hetkellä mennään normaalin arjen mukaan vaihtelevissa tunnelmissa.
Työnteosta saan kuitenkin hyvää palautetta, yleisesti ja hevosten osalta.

Hevoseni kuulemma vaikuttavat iloisille. Founding Fatherin kanssa tehdyt ratsastusharjoitukset eivät menneet hukkaan, sillä hevonen sai nyt lisäaikaa kuukauden. Hevonen oli 'poistolistalla' jatkuvan epäpuhtauden ym pikkuongelmien takia. Hevoselle päätettiin antaa vielä yksi mahdollisuus. Tiukka ratsastusreeni teki ainakin hyvää sielulle ja hevosen takapäälle. Viime viikolla hevonen loisti hiiteillä, torstaina ja lauantaina. Nopea ruuna ei ole, mutta ravasi hyvin ja puhtaasti - eikä kuulemma tuntunutkaan pahalle.
Jalkojen paksuus ja turvottelu hävisivät samantien kun hevonen muutettiin ulkoasukiksi.

Tuntuu erittäin hyvälle. :)

Kahtena viimeisenä vapaasunnuntaina olen hieman päässyt ostostelemaan. Todella virkistävää välillä päästä pois farmilta muuten kuin työkuvioissa ja etenkin kun ohjelmaan kuuluu shoppailua!
Kulutin jonkinverran dollareita uusiin vaatteisiin. Kovin paljoa ei ole vielä mieleisiä löytynyt, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.
Vaatekoko täällä ollessa on jo lähes yhdellä koolla pienentynyt, tästäkin syystä kaupoilla käynti on paljon hauskempaa! :))
Ostosesittelyjä on tiedossa kun jostain repäisen aikaa ja motivaatiota kuvailla ja suunnitella, että toteuttaa.

Raveja on sillointällöin muutama hassu, mitään aktiivisumaa ei ole nyt lähipäivinä ollut. Mutta lauantaina Resistance Futile eli Patrik voitti peitsilähdön Mohawkissa ja tänään Flirt The Issue sijoittui lähdössään 4.
Huomenna tiistaina saattaa olla minulle tiedossa ravikeikka Londoniin Double Joyn kanssa, 100% varmaa on se, että Hit It Big starttaa huomenna. Joyn kohdalla on vielä pientä epävarmuutta.

Toivotaan, että hyvin menee. Pidetään peukut pystyssä ja varpaat ristissä.
Nyt on minun aikani pyyhältää iltapesun kautta untenmaille, jotta jaksan huomenna taas nousta uuteen työpäivään.

Syksy on muuten saapunut nyt virallisesti. :) Aamu valkenee ja hämärä laskeutuu kello 7. Aamut ovat viileitä, koleita - voisi ihan sanoa että kylmiä. Päivät lämpimiä ja iltaa kohti viilenee taas. Vihreää löytyy vielä monista paikoista, mutta tallin pihatietä alkaa hiljalleen koristamaan paksu, oranssinsävyin koristeltu, lehtikerros.
Talven saapumista ei voida välttää täälläkään.

Ravimenestystä

Ei ehkä päätä huimaavaa ja jatkuvaa, mutta menestystä kuitenkin. :)

Red Mile Racetrack 28.09.2013
Resistance Futile

Passihevoseni 3/5

Pinot Noir vasemmalle, oikealla tarhakaveri Road To Recovery alias Rhonda

Banana

Pinot Noir on myöskin 2011 syntynyt ruunikko, sekakarvoilla sekä suurella tähdellä koristeltu pikkutamma.

Luonteeltaan hieman omissa maailmoissa pyörivä, siltikin valpas yksilö. Kaikki erilainen aina hieman jännittää ja pelottaa - silloin pitää vain tepastella joutsenkaulana ja pöristä kovasti.

Muuten Banana, joka on saanut lempinimensä pään kuperan muodon takia, on erittäin lempeä ja fiksu hevonen, jolla on hyvä työmoraali ja se yrittää aina loppuun asti.

Uskoisin tämän tyttösen olevan farmin pienikokoisin 2-vuotias. Peitsaritammani korkeus ei yllä montaa senttiä yli 150cm. Kasvua tapahtuu kuitenkin jatkuvasti, sillä peräpää on hieman karannut etuosan edelle korkeudessa.

Pienikoko ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä viime lähdössä tamma juoksi oman uuden ennätyksensä mailin matkalla; 1:59.4 sijoittuen viidenneksi. Lähdön voittoaika oli 1:58.

Huippulukemiin aika ei yllä kun verrataan esimerkiksi Red Milen radalla eilen peitsattuun 1:47.2 tulokseen mailin matkalla. Mutta hevonen edistyy ja parantaa omaa suoritustaan, mikä on aina tärkeintä. Kertaakaan Pinot ei ole lopettanut juoksuaan kesken vaan aina se yrittää parhaansa, niin kotona treenatessa kuin raveissakin.

Raveissa tämän hevosen kanssa on oikein suuri ilo käydä. Paddokissa hevonen osaa käyttäytyä erittäin hyvin, se on helppo valjastaa. Ilmeisesti ja kuulemani mukaan ihan ok ajaa ja osaa käyttäytyä radalla. Hevonen on helppo "pissattaa" ja sen voi myös jättää yksin seisoskelemaan ja odottelemaan ilman pelkoa siitä, että koko paikka on säpäleinä hetken yksinolemisen jälkeen.

Pinot hiittaa kotona 14.9.-13

Yhtälailla kotona hevonen on helppo käsiteltävä ja hoidettava. Valjastaa Banana on ehdottomasti nopein ja helpoin - etenkin peitsivaljaita laitettaessa. Helppoa valjastuksesta tekee se, että Pinot osaa melkein kokonaan itse pukeutua peitsivaljaisiinsa. Ei tarvitse siis itse nostella jalkoja ja pujotella valjaisiin, kun hevonen vuoronperään nostaa kaikkia jalkojaan ja pitää niitä hetken ylhäällä, odottaen että laittaisin valjaat.
Jo tälläkin perusteella voisin sanoa, että hevonen on aina hyvillä mielin lähdössä töihin.

valmiina lähtöön

Aina se on kovasti menossa ja tulossa, mutta osaa silti käyttäytyä, eli kierroksilla käyminen ei kuulu meidän päiviin.

On ollut hienoa huomata, kuinka päiväpäivältä saan enemmän kontaktia tähän hevoseen. Alkuun Banana oli varsin vahvasti omissa maailmoissaan. Se ei ottanut kontaktia, teki kuten pyydettiin - mutta siihen se sitten jäi.

Nyt alan saamaan jo hieman vastakaikua hevoselta, harjatessa Pinot saattaa rapsutella minua kun harjaan sitä, se osaa pyytää erikseen rapsutuksia turvallaan kevyesti tönien. Se selvästi kuuntelee kun sille puhuu, se seuraa tekemisiäni - yleensä aina hörökorvana. Vaihtoehtoisesti tamma saattaa myös lähes nukkua hoitohetkien aikana.

Tämä on suuri muutos siihen ignoraavaan hevoseen, joka vain möllötti - vaikka asiat ovatkin pieniä. Yleensäkin omien hevosten kanssa huomaa, että ne käyttäytyvät kanssani eritavalla.

Ravikeikoilla esimerkiksi muilla on saattanut olla ongelmia käyttää hevonen pissalla. (Pissattaminen tapahtuu 3-4 kertaa, tai useammin) Omien hevosten kanssa toimitus onnistuu aina, mutta muiden ihmisten viemänä ei. Ja tämä ei tietenkään ole mikään yksipuolinen asia vaan yhtälailla minulla on ollut vaikeuksia muiden hevosten kanssa.

Ja koska youtube-sovellus pissii omaan nilkkaansa, niin tässä teillle linkki Bananan aamujumppaan

Täyttä laukkaa...

... ja ravia

Ei enempää tarhoja ? Ei hevosia ulkona ?

Kylmät syysaamut ovat taas väistyneet sivuun, tilalle ovat tulleet suhteellisen lämpimät sekä kosteat aamut, joita hämärtää paksu sumuverho. Sumu hälvenee yleensä lämpötilan noustessa, 10-11 välillä. Tapahtumaa vauhdittaa aurinko, joka sillointällöin kurkistelee harmaalta taivaalta pilvien lomasta...

Iltapäivisin päästään taas lähes siihen 20 asteeseen.

Lyhyen tiiviisti voisin todeta, että kaikki täällä menee hyvin.

Founding Fatheroli viimeisellä hiittikerrallaan kamala. Teki rikkoja ravista laukalle ja oli vielä epäpuhdas. Tuona päivänä kyllä turhautti suuremman kerran! Juuri kun se oli tuntunut niin hyvälle...

Etujalat olivat paksut ja lämpimät. Kaikki kaatui kerralla niskaan.
Pettymyksenpoikanen pääsi pyörähtämään päivässä.

Oli jo puhetta hevosen lähtemisestä. Pidettiin hieman vapaata ja minä tunnollisesti hoidin ja käärin jalkoja. Toivoen, ettei se nyt ihan vielä lähde ja että saataisiin jalat kuntoon.

Ihmeitä ihmeitä. Muutama tarhapäivä ja käärintä tekivät ihmeitä. Etujalat normalisoituivat. Eihän tuo puhdas ollut, eikä ensimmäisellä ratsastuskerralla myöskään halukas yhteistyöhön. Avut eivät menneet läpi, eikä minulla ollut sitä raippaa mukana, minkä avulla olisin voinut hieman muistutella... Turhautumiseen loppui sekin ratsastus.

Seuraavana päivänä Linnéa ehdotti laukkailua Riinan radalla. (Riinahan siis käy silloin tällöin meidän radalla ja meillä yhtälailla on lupa käydä hänen radallaan) Ajattelin, että vastenmielisen venyttelyn tai hölkynkölkyn kärryttelyn sijaan voitaisiin tehdä jotain uutta.

Valinta oli hyvä, sillä hevonen tuntui heti paljon paremmalle. Selästä käsin tuo ei ole pahasti epäpuhdaskaan, johtuuko sitten vinoudesta tai väärästä liikkumistavasta kärryjen edessä, vai jostain ihan muusta? - ei voi tietää...

Kuitenkin, ensin käveltiin kierros, hölkättiin kolme ja tämän jälkeen tehtiin kolme laukkavetoa ns. pitkänsivun verran. Yhteensä siis 7 kierrosta, joka tekee kokonais matkaksi 3,5 mailia. Kuusi kierrosta näistä vietettiin keventäen/kevyessä istunnassa lähes yhtäjaksoisesti ja olen ylpeä itsestäni, kun ei moinen jaloissa tuntunut ollenkaan. Kunto on siis noussut!

Myös hevonen tuntui erittäin hyvälle. Ravissa, jonka tempo vaihteli melkein hiittinopeudesta hölkyttelyyn (= pieniä pätkiä aktivoimaan hevosta), hevonen tuntui ihan hyvälle. Ei pahan epäpuhdas ja menohaluja löytyi. Laukka pyöri erittäin hyvin vetojen aikana.
Founding Fatherilla on erittäin hyvä laukka - kuten myös todella monella muulla lämmiverisellä täällä.

Samaa systeemiä on nyt jatkettu muutaman päivän verran ja voisin melkein väittää, että hevonen tuntuu kerta toisensa jälkeen paremmalle. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että hevonen haluaa liikkua. Neljä kertaa otti opettaa laukka-avut tai oikeastaan laukkapohkeet hevoselle.

Raveissa on tullut kohtuullista menestymistä minun tytöilleni;
Joskus elo-syyskuun vaihteessa Double Joy 3.
23.9. Pinot Noir 3.
26.9. Escape The Cold 3.

Huomenna, 2.10. minulla olisi Pinot Noir 1. ja Double Joy 7. lähdössä juoksemassa.
Taas vain peukut pystyyn, että menee hyvin!

Tulossa;

Passihepo -sarjan osat 3-5
Peitsari

Lehtijuttu Itä-Hämeessä

Kuukausi takana - miltä tuntuu?

Luvassa paljon tekstiä!

Tämän hetkiset tuntemukset:

Kuukausi on mennyt nopeasti ja pääasiassa minulla on koko ajan ollut hyvä fiilis täällä olemisesta. 

Tietty on ollut niitä päiviä kun hommat eivät suju joko itsellä tai muilla suunnitelmien mukaan ja kiukuttaa. Kiukkua saattaa vahingossa purkaa sitten väärin tavoin ja pian se vaikuttaakin jo koko tallin ilmapiiriin. Huonoimpina päivinä jopa kotiinlähtö on tuntunut hyvälle idealle.

Väsymys tahtoo painaa vielä kovasti työpäiviä.
Peruspäiviin on löytynyt se rytmi ja tapa tehdä asioita, mutta heti kun taululle ilmaantuu jotakin poikkeavaa ohjelmaa alan stressata.
Tänäänkin meillä oli neljä hevosta lähdössä hiitille Mohawkin radalle. Tottakai minun ruunani, Founding Father, oli listalla ja rupesin sitä stressaamaan. ”Koska hevosen pitää olla valmis, mitä pitää ottaa mukaan, onko tämä samanlaista kuin (auto)lähtöharjoitus- eli schooling-päivinä???”

Loppupeleissä hevonen oli niin kamala ajaa, rikkoi laukalle ym, että pomo päätti jättää pojan matkasta. Hevosta kohtaan aivan oikein ja olisihan se noloa viedä hevonen, joka vastustaa ja rikkoo laukalle, muiden ihmisten nähtäville. 

Jos olisin heti aamusta malttanut mieleni, olisin taas selvinnyt paljon vähemmällä. Kyllähän se totta kai kerrotaan, kun pitää alkaa hiittihevosia laittamaan valmiiksi… Ei kukaan jää ilman infoa ja sitten huudeta kun ei olla valmiita.

Lisäksi ravireissuille tarvitsen vielä enemmän kokemusta, että pystyisin illasta suoriutumaan ilman kovaa stressitason nousemista.

Kokoajan myös helpottaa, päivä päivän jälkeen opin ja rutinoidun enemmän. Ehkä pian pystyn hoitamaan kokonaan ravireissutkin niin, ettei jonkun tarvitse vähän väliä käydä kurkkaamassa että kaikki ok, tai ettei minun tarvitse kipittää muiden perässä kyselemässä.

Nyt minun tarvitsisi vain tasoittaa mieleni ja luottaa itseeni.

Kieli ja puhuminen

Alkuun puhuminen englanniksi oli hidasta ja vaikeaa - jopa jännittävää. Mutta viimeksi tänään huomasin, ettei minun tarvitse enää jatkuvasti olla kyselemässä "anteeksi, voisitko toistaa" ja sen, ettei minulla ole enää "ymmärtämisongelmaa". Puhuminenkin alkaa tuntua luonnolliselta ja melkein enemmän mietin joitain sanoja suomeksi.

Aluksi tietty kaikki sanat ja tavat sanoa asioita olivat mysteerisiä. Eihän niitä voinut ymmärtää!

Lisäksi piti itse oikein kovasti miettiä sanoja ja sanajärjestyksiä, että aikamuotoja - vain sen takia, että lauseeni olisivat jotenkin ymmärrettävissä.

Puhuminen on alkanut automatisoitumaan ja kieli helpottamaan.

Sen huomaa myös ihan yleisesti asioidessa. Pankissa, ruokakaupassa tai ravintolassa käydessä osaa jo ymmärtää ja ennustaa mitä seuraavaksi kysytään. Ja mikä tärkeintä, osaan vastata.

Myös kiittäminen ja pahoittelu olivat alkuun asioita, jotka meinasivat jäädä huomioitamatta. Pienet sanat, sorry/pardon, thank you & please. Eihän tällaisia Suomessa niin paljoa ja samalla tavalla käytetä; sori sori, kiitti kiitti ja meno jatkuu.
Tai smalltalkchitchat - miksi sitä haluaa ja kuuluu kutsua. Suomessa mennään omia menoja, kaupan kassalle saatetaan hymyillä tai jopa sanoa "hei". Täällä kuitenkin tapoihin kuuluu kysymys "Hi, how are you (today)?" Vastaukseksi riittää lyhyt hyvin kiitos sekä vastakysyminen. Tietty voi jättää myös vastaamatta, mutta mielestäni se ei ole vaihtoehto täällä.

Ravimaailma

Piiri pieni pyörii after all. 

Samat naamat näkee melkein kaikkialla kun ravireissulla käy.

Ihmiset ovat iloisia, auttavaisia ja tuntevat toisensa. Siinä mielessä moni saakin olla tarkkana mitä puhuu kennellekin. Tämä nyt ei minulle ole ongelma, sillä ei minulla pahaa sanottavaa tmv olisikaan. Enhän minä oman tallin piirejä enempää oikein ketään tunnekaan.

Viime ravireissulta jäi mieleen hauska sattuma, katselin Pinot Noirin lämmitystä ja vieressäni seisoi vanhempi mies katselemassa omaa hevostaan. Tästä sitten saatiin aikaiseksi pieni keskustelu muun muassa siitä, että olen vasta hetki sitten tullut Kanadaan ja töihin tälle tilalle. Pinot Noirin lähestyessä seisomispaikkaamme totesin, että tuossa tulee minun hevoseni. Mies katsoi ja kysyi sitten, että työskentelenkö Blairille. Vastasin myöntävästi ja tämän jälkeen sainkin kuulla, kuinka hyvä ja menestynyt valmentaja Blair on - hänenkin mielestään.

Tämän keskustelun päätti sitten miehen hevosen saapuminen ulostulo portille. Hän toivotti onnea raveihin - ja sitä meillä myös oli. Pinot Noir oli lähtönsä kolmas ja pääsi/joutui myös ensimmäistä kertaa test barniin, jossa siis otetaan virtsa- ja verikoe hevosesta.

Odotellessani näin sitten miehen tulevan hevosensa kanssa sisälle, ilmeisimmin oma lähtö oli juostu ja ainakaan test barniin ei tullut, niin ilmeisesti ei kärkikahinoissa oltu tai sitten haluttiin vain voittaja tm testeihin. Hän kuitenkin pysähtyi kysymään minut nähdessään kuinka meni ja onnitteli hyvästä saavutuksesta.

Kyllähän se mieltä lämmitti, vaikka lämmitti saavutettu kolmas sijakin. 

Kuitenkin tämä on aivan erilaista kuin mitä Suomen ratsupiirehin vertaa, täällä tuntee olevansa osa alusta asti. Suomessa paikkansa pitää ansaita ja aina sekään ei auta.

Tällä nyt en tarkoita lytätä Suomea ja hevospiirejä, mutta tosiasia on, että siellä ollaan enemmän omissa porukoissa.

Tulevaisuus?

Monet ovat kyselleet, että milloin tulen Suomeen. Mitä aion kun työlupa päättyy....
Tottakai sitä aina välillä ajattelee, että mitä tekee vuoden päästä. Haluanko olla täällä tai ehkä enemmän, että halutaanko minut pitää täällä. Palaisinko Suomeen ja ratsupiireihin. Lähtisinkö jonnekin muualle hevosten pariin. Ratsut vai ravurit? Voiko niitä (edes) yhdistää?

Tosi on, että siihen on vielä niin pitkä aika ja maailmalla olen ollut niin lyhykäisen ajan, ettei mitään lopullista tai varmaa osaa sanoa. Onneksi vielä ei tarvitse kummemmin edes ajatella saati tehdä päätöksiä. Ensi kesänä tulen Suomeen, käymään tai jäädäkseni - se on varma.

 

Hevoset ovat se asia, minkä haluan pitää lähellä. 

Toivon kovasti, ettei tämän työn tai minkään muunkaan yhteydessä pääse tapahtumaan mitään sellaista onnettomuutta, että minun pitäisi harkita alan vaihtoa...
Huonon peukalon kanssa tätä vielä pystyy tekemään ja jos ei, niin sitten haetaan apua leikkauksella.

Tänään töissä tuli puheeksi joulu. 

Totesin vain, että luultavasti perustyöpäivä ja illalla istuskelen yksinäni tai koirien kanssa yläkerrassa. Eli ei mitään kovin ihmeellistä. En ainakaan odota mitään erikoista. Samaan aikaan heräsi pienen pieni koti-ikävä. Miten mukavia jouluja meillä on aina kotona ollut!
Miten tiedän, että minua tänäkin vuonna odotettaisiin kotiin joulua viettämään. Ja miten kovasti haluaisinkin kotiin jouluksi.

Tosiasia on kuitenkin se, että minulla on työ ja velvollisuus. Kyse ei ole lentolipuista tai rahasta. Hevosia ei voi jättää hoitamatta.
Ja olisiko se minulle lomaa sitten kuitenkaan? Toipumista aikaerosta pitkän matkan jälkeen, tottumista taas kotona oloon, sitten pitäisi liitää sinnetänne ja nähdä mahdollisimman monia ihmisiä ja kertoa samat kuulumiset uudelleen ja uudelleen sekä samanaikaisesti murehtia omien hevosten perään.

Minulle loma kuitenkin tarkoittaa rentoa oleilua ilman kiirettä ja stressiä.

Passihevoseni 2/5

Töhö

2011 syntynyt peitsari, ruunapoika, King Of Beasts. Taitaa tämäkin mennä tuonne tummanruunikon suuntaan väriltään, Founding Fatherin tavoin merkitön.
Kutakuinkin 160cm kieppeissä korkeudeltaan, eli ihan hevosen kokoinen.

Tämä poju on minulle uusin tuttavuus. Alkujaan omistaja perheen tyttären hevonen/passihevonen, mutta hänen palattua koulun pariin muutamia viikkoja sitten, siirtyi King minun vastuulleni.

Lähisuku täynnä samoja, minulle tuntemattomampia nimiä. Tuloksena kuitenkin ehkä maailman sosiaalisin ja iloisin hepo.
Eikä ihan onneton yksilö rakenteensa puolesta. Lisäplussan Töhöllä tuo erittäin kaunis pää ja iloinen perusilme sekä ihmisystävällisyys. Kertaakaan hepo ei ole uhannut purra tai potkaista. Ystävällisesti vain tutkii, hamuaa ja puhaltelee

Arvaako kukaan kuvien perusteella mistä tulee lempinimi "töhö"?
Tukasta tietenkin, en todellakaan osaa sanoa mitä harjalle on käynyt, mutta se on aivan rikkonainen (= tupsuttain erimittainen) ja niskasiilin perässä töröttää muutama hassu jouhi pystyssä... Plaaah...
Eipä poju muutenkaan mikään tukkajumala ole, ohukainen häntä ja pienen pieni otsatukka, jota on tuhottoman hankala letittää raveihin...

Ensin mä vähän haistan ja sitten vaikka maistan?

Mikään todellinen petojen kuningas ei ole kyseessä, sillä ruuna ennemmin valitsee paikalta pakenemisen ja jännittämisen rohkeuden sijaan. Muuten on kuitenkin aika tasainen ja seurallinen luonne, tulla töpsöttää perässä paikasta toiseen ja uskoo kerrasta kun sanotaan.

Asenne työntekoon ei ole kummallinen myöskään, tämä on oikea laiskimus! Vauhtia riittäisi ainakin pätkittäin, mutta ei motivaatiota tai halua mennä. Tämä asia ei helpota millään tavalla, sillä tottakai kunnon kilpahevosella pitäisi aina olla sitä motivaatiota. Asiaan ei ole vaikuttanut tarhaaminen tai tallissa seisominen, yksin tai porukassa hölkkääminen - meininki on kerta toisensa jälkeen samaa. Ehkä ajon sijaan pitäisi kokeilla perähevosen roolia tai juoksutusta tai jotain muuta vaihtelua?

Tarhaan päästessään meininki on kuitenkin tätä luokkaa:

Pari rundia tarhan ympäri erilaisia loikkia tehden ja sitten tyyntyminen ruohotupsujen äärelle. Miksei se voisi olla samaa luokkaa reenissäkin? Pari rundia energisesti hyvällä temmolla ja sitten hieman tyyntymistä?

Sunnuntai - vapaa?

Vapaapäivä muuttui osittaiseksi työpäiväksi.

Pinot Noir tänään Grand riverin 6.lähdössä.
Peukut pystyyn minun peitsaritytölleni, joka on oikein hienoja suorituksia tehnyt täällä kotosalla ja Dresdenissä sijoittui 5. hyvällä ajalla!

Alkava syksy

Kello on kymmentä vaille seitsemän aamulla, väsyttää.
Vedän takin päälle, hanskat käteen ja kengät jalkaan. Kolmen koiran kanssa lähden rämpimään aamutalliin ja kohti uutta työpäivää, on tiistai.

Ulkolämpötila ei ole päätä huimaava, ilmassa haisee talvi. Hengitys huuruaa ja kylmyys hiipii vaatekerrosten väliin. Viileys saa kaipaamaan sänkyä entistä enemmän. Sinistä taivasta peittää vielä tumma pilviverho, jonka raoista kurkkii punertava auringonnousun värjäämä taivas.

Hevoset kärkkyvät porteilla odottamassa sisälle pääsyä ja ruokaa. Hörähtelyjä ja höyryäviä henkäyksiä. Huurre peittää aitojen päällisiä sekä laitumien vielä vihreää ruohoa. Pian kaunis vehreys alkaa vaihtumaan keltaisen, oranssin ja punaisen sävyihin.
Syksy tekee tuloaan. Väistämättä.

Takatarhojen tyttöset kärkkyvät levottomina portilla. "Tule jo, vie sisälle. Nälkä ja kylmä." Kohmeisin sormin alan avaamaan porttia ja kiinnittelemään ketjunaruja riimuihin. Tytöt, Escape The Cold ja Double Joy, ovat huomattavan kiireisiä - selvästi haluavat paeta kylmää aamua talliin.

Reipas kävelytahti ei helpota hytinää. Haluaisin vain kunnon aamiaisen, kupin teetä, kaakaota tai kahvia - mitä tahansa kuumaa juotavaa, viltin sekä villasukat. Kaipaan jo kesää.
Tallissa odottavat ruunapojat vuorostaan ulospääsyä. Founding Father joutuu katkerasti pettymään, kun pinteleiden pyörittelyn jälkeen joutuukin takaisin karsinaansa. King Of Beasts saa taas aamuliikuntansa tarhassa. Kääreet vaihtuvat pinteleihin ja matka tarhoille alkaa.

Jalat painavat ainakin kymmenen kiloa. Hevonen vierelläni taas leijailee kuin keijukainen.
Hetken aikaa tarhalla katselen hevosen iloista aamurevittelyä, joka sisältää aina pukkiloikka-sarjan sekä lennokasta ravia häntä tötteröllä.

Pilviverho alkaa rakoilla ja auringon säteet alkavat vaatimaan omaa tilaansa taivaalla. Onhan kello jo lähes kahdeksan.
Tallissa odottaa kuitenkin kasa tehtävää, joten on irtauduttava tarhan portilta ja siirryttävä talliin. Siivoan hurjat kaksi karsinaa, pesen vesiämpärit ja ruoka-astiat. Laitan ruoat valmiiksi, pyörittelen pinteleitä valmiiksi iltapäivää varten.

Pian alkaakin sitten jo ajohommat. Melkein kaikki hevoset ovat liikkeessä.
Ensimmäisenä lähtee Double Joy - hölkkää. Sitten hiitille Pinot Noir. Kolmantena laitan valmiiksi Founding Fatherin - hölkkää. Samaan aikaan suunnittelen jo Escapen sekä Kingin valmiiksi laittamista - hölkkää näillekin. Samaan aikaan alkaa kuitenkin kova kuhina tallissa.

"I'll go with her one round. She should be fine. It is same thing that horseback riding..." Samaan aikaan yritän kylvettää Pinot Noiria, joka on juuri palannut hiitiltä talliin.
Lopputulema on se, että minulle sanotaan, että sinä ajat Founding Fatherin tänään. Robby tulee kärryn sivulle istumaan hetkeksi ja Joe ajaa Helgan kanssani samaan aikaan. Jännittävää.

Pikakylvetän Pinotin, loimitan ja vien sen takaisin karsinaansa. Nappaan matkaan kypärän ja hanskat. Olen valmis. Kärryt hevosen perään ja minä kärryille. Robby saattaa minut ulos tallista ja hyppää vierelle istumaan. Valistaa hieman muutamista ajamisen saloista. Joe tulee perästä radalle. Ajan sisäreunaa, Joe vierellä ulkopuolella.

Hetken aikaa Robby istuu kärryillä ja toteaa minun olevan fine. Olen omillani.
Kaikki tapahtui niin äkkiä, ettei sitä oikein ehtinyt edes tajuta. Siinä minä sitten kärryttelin. 10 kierrosta 2-vuotiaan ruunanrupsukkani kanssa, Joe ja Helga kokoajan tiukasti vierelläni.

Siinä tuli juteltua monenmoista ja nautittua pitkästä aikaa kärryttelyn huumasta.
Se oli hauskaa ja meni hyvin. Sain jopa ihan kehuja siitä miten hyvin pärjäsin. Kuulemma löytyy hyvä ote ajamiseen.

Tallissa sitten kyseltiin miten meni ja miltä tuntui. No hyvältä!
Loppupäivä sai uutta potkua. Vihdoin alkoi tuntua siltä, että alan pääsemään mukaan hommaan. Ja mikä tärkeintä, ei tunnu pahalta, että en voi ajaa. Nyt se on todettu, että voinhan minä.
Vitsailtiinkin jo pian siitä, että minä ja Mike ollaan pian ainoat, jotka noita hevosia ajavat. "Kun vanhat pierut ei enää viitti". Hah.
Siihen päivään on vielä aikaa.

Loppupäivä olikin ihan vaan hevosten hoitamista, ilman mitään erityisempää tapahtumaa. On pyörähtänyt 12 tuntia ja alkaa tuntua sille, että voisin kaatua sänkyyn - nukkua sen toisen 12 tuntia ja toistaa samaa peruskuviota taas huomisen - keskiviikkopäivän.