Peitsi?

Kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen etu- ja takajalka liikkuvat yhtaikaisesti eteen ja taakse.
Peitsaaminen näyttää monen silmään luonnottomalle tavalle liikkua, mutta raviin verrattuna peitsi on nopeampaa. Peitsaamalla hevoset juoksevat keskimäärin 3 sekuntia kovempia kilometriaikoja kuin ravurit. Maailmanennätys mailin matkalla on 1.06,3a.

Suomessa peitsi on virheellinen tapa liikkua. Peitsiin "laillisena" törmää vain Islanninhevosten passi-askellajin yhteydessä. Olen myös kuullut sanottavan, että peitsaaminen kielii rikkonaisuudesta. "Terve hevonen ei peitsaa".
Yllä oleva video havainnollistaa peitsarin liikettä "vapaana" eli ilman valjaita.

Pohjois-Amerikan ravikilpailuissa on keskimäärin enemmän peitsilähtöjä kuin ravilähtöjä. Myös peitsareita on enemmän. Meidän tilalla taitaa tällä hetkellä olla tilanteet aikalailla tasan, molempia löytyy yhtäläisesti. Kilpailevia yksilöitä taitaa olla enemmän peitsaripuolella...

Monille hevosille täällä peitsaaminen on täysin luonnollista. Osalle se on kuitenkin opetettava. Tämä tapahtuu peitsivaljaiden avulla, joiden pituutta lyhennetään niin kauan, että varsa peitsaa. Kun peitsi on opittu voidaan valjaita lähteä taas pidentämään.

Suuri vaikuttava tekijä peitsaamiseen on tietty sukutaulu. Havaintojeni mukaan tietyt orit periyttävät vahvasti peitsaamista. Muunmuassa Badland Hanoverin jälkeläisillä olen huomannut peitsaamisen olevan todella luonnollinen tapa liikkua. (meidän tilalla; Escape The Cold ja tämän puolipikkuveli Shippen Out). Kumpainenkin taitaa peitsin jopa turhankin hyvin. Lisäksi huutokauppojen myyntivideoita katsoessani huomasin, että juurikin kyseisen orin jälkeläiset esittivät peitsiä videoilla lähes poikkeuksetta.

Peitsivaljastus on hyvin yksinkertainen:
Ensin vain silat, häntäremmit, mahavyöt & rintaremmi kiinni ja kohdilleen, sitten ihmettelemään niitä neljää ylimääräistä remmiä ja jalkavaljaita.
Kaksi yksinkertaista remmiä  pujotetaan kulkemaan häntäremmin hihnasta.
Valjaiden takakiinnitys tulee myöskin kiinni häntäremmiin.
Etukiinnitys tulee rintaremmin päälle ns. toisenlaisella rintaremmillä.

Koko systeemin näkee kuvasta, jonka saa klikkaamalla isommaksi.
Varsinaisia jalkavaljaita on monenlaisia, mutta tarkkaa on kuitenkin aina laittaa remmit oikein päin. Tämä on tärkeää siltäkin kannalta, että takajalan lenkki on aina hieman pidempi kuin etujalan lenkki.
Pujottelun, asettelun ja kiinnityksen jälkeen öljyän aina jalat sekä valjaat. Näin pystyn ehkäisemään hankaumien syntymistä.

Peitsaaminen on kiehtovaa ja hienoa katsottavaa. Kärryillä ollessa on olo aika hämmentävä, kun hevosen peräpää heiluu puolelta toiselle ja jalat viipottavat ihan omia aikojaan, toisaalta tämä on myös vaarallisempaa kuin ravurin ajaminen. Peitsareilla pääasiassa aina on jalkavaljaat, jotka siis sitovat jalat yhteen, näin estetään laukkaamisen ja ravaamisen mahdollisuus. Toisaalta kun liikerataa rajoitetaan sattuvat tapaturmat lähes aina päättyvät hevosen kaatumiseen. Peitsarilähdöissä tapahtuukin enemmän onnettomuuksia kuin ravihevosten keskuudessa.

Kun yksi kaatuu kesken lähdön on hyvin mahdollista että perässä tuleva kaatuu myös, kun ei ehditäkään kunnolla väistämään... Tapaturma-alttiuden takia onkin paljon kuskeja, jotka eivät suostu ajamaan peitsareita lainkaan.

Esittäkää kuitenkin mieltä painavia kysymyksiä!
Itse joudun nyt lähtemään pikku-peitsarini kanssa raveihin Woodbineen.