Tänään onnistuin suunnitelmassani, sillä eilinen huonovointisuus oli täysin poissa.
Lähdin polkemaan tallille jo aamu kymmeneltä. Hyvä minä!
Tallilla tuli jonkin aikaa vain poukkoiltua sinne tänne, ilman mitään varsinaista tekemistä ja tarkoitusta. Otin muutamia kuvia tunneilla pyörivistä poniineista ja pyörin sitten hieman lisää.
Hieman jutustelua, Taijan sekä muiden tallilaisten kanssa, hommien suunnittelua omassa päässä ja sitten pääsin tekemisen makuun.
Syy tähän pyörimiseen oli se, että tarkoituksenani oli nyppiä muutamien hevosten harjoja - mutta kampaa ei meinannut löytyä mistään!
Kun lähes koko talli oli käännetty löytyi muutama kampa (metallinen & muovinen), muttei sitä varsinaista, leikkaavaa nyppimiskampaa...
Eipä leikkaavan kamman puuttuminen loppujenlopuksi kauheammin edes vaivannut.
Metallinen kampa lyhyillä piikeillä ajoi melkein saman asian, vaikkea piikkien väli ollutkaan varsinaisesti leikkaava. Hieman enemmän vaati voimaa ja vei aikaa ensin kunnolla tupeerata, kieputella ja nyppiä sekä viimeistellä tukka. Onneksi viimeiset haituvat ja lopullisen silauksen pystyy luomaan muutamalla saksien nipsauksella.
Iida kävi noutamassa Perlan minulle ensimmäiseksi nypittäväksi ja tällä välin ehdin itse jo siivota sitten muutaman karsinan. Perlan harja oli jo valmiiksi melko ohut, joten varsinaista ohentamista ei tarvinnut edes harkita, lisäksi nypittävä osuus harjassa oli melko lyhykäinen. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten ottanut kuvaa Perlasta ennen ja jälkeen nyppimisen... :/
Kun sain harjan nypittyä, oli sopivasti ruoka-aika. Leiriläiset ehtivät hoitaa hevosensa sekä lounastaa ennen kuin olin saanut harjan omaa silmääni miellyttäväksi ja hevosen palautettua laitumelle. Pääsin sitten itse syömään jämät ja kahvittelemaan. ;)
Sopivasti kahvittelun jälkeen pääsin seurailemaan leiriläisten leirikastetta ja sitten jatkamaan karsinoiden parissa. Ohessa tuli auteltua ensimmäisen ryhmän tyttöjä hevosten kuntoon laittamisessa maastotuntia varten. Maastoon lähdin myös itse, tosin jalan avustamaan ja "taluttamaan" eli kulkemaan vierellä - valmiudessa auttamaan.
Tunnin mittainen kävelylenkki ja sitten taas karsinoiden pariin sekä tyttöjä auttelemaan. Toiseen ryhmään ei tarvittu enää niin montaa avustajaa, joten pääsin itse jäämään karsinoiden pariin.
Oli mukava siivoilla purukarsinoita hitaaseen tahtiin ilman kiireitä, pääsi taas salainen karsinansiivoojaperfektionisti liikenteeseen. ;)
Toisen ryhmän palattua alkoikin valua normituntilaisia tunneille. Jälleen avustamista hevosten laitossa sekä selkään nousussa & jalustimien laittamisessa.
Tuntien alettua pääsin itse Maisun paksun, metsittyneen harjan kimppuun. Tätä harjaa sai ihan reilusti myös ohentaa ja lyhentää. Oikein miellyttävä jouhi mutta työläs tukka tällä Connemara-tammalla.
Kuvista näkee eron, jonka tunnin aikana sain harjaan tehtyä. Nyt ollaan taas siistejä, eikä lainkaan metsittyneitä. Huomiselle olisi tiedossa Valtsun sekä Nellin nyppiminen.
Jo noiden kahden harjan nyppiminen tuntuu sormissa - melko ilkeästi. Toivon mukaan huomiseen mennessä sormet ovat jo palautuneet ja valmiina uuteen koetukseen!
Nyt voi hyvin mielin mennä nukkumaan ja innokkaasti odottaa huomista.
Lähdin polkemaan tallille jo aamu kymmeneltä. Hyvä minä!
Tallilla tuli jonkin aikaa vain poukkoiltua sinne tänne, ilman mitään varsinaista tekemistä ja tarkoitusta. Otin muutamia kuvia tunneilla pyörivistä poniineista ja pyörin sitten hieman lisää.
Hieman jutustelua, Taijan sekä muiden tallilaisten kanssa, hommien suunnittelua omassa päässä ja sitten pääsin tekemisen makuun.
Syy tähän pyörimiseen oli se, että tarkoituksenani oli nyppiä muutamien hevosten harjoja - mutta kampaa ei meinannut löytyä mistään!
Kun lähes koko talli oli käännetty löytyi muutama kampa (metallinen & muovinen), muttei sitä varsinaista, leikkaavaa nyppimiskampaa...Eipä leikkaavan kamman puuttuminen loppujenlopuksi kauheammin edes vaivannut.
Iida kävi noutamassa Perlan minulle ensimmäiseksi nypittäväksi ja tällä välin ehdin itse jo siivota sitten muutaman karsinan. Perlan harja oli jo valmiiksi melko ohut, joten varsinaista ohentamista ei tarvinnut edes harkita, lisäksi nypittävä osuus harjassa oli melko lyhykäinen. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten ottanut kuvaa Perlasta ennen ja jälkeen nyppimisen... :/
Kun sain harjan nypittyä, oli sopivasti ruoka-aika. Leiriläiset ehtivät hoitaa hevosensa sekä lounastaa ennen kuin olin saanut harjan omaa silmääni miellyttäväksi ja hevosen palautettua laitumelle. Pääsin sitten itse syömään jämät ja kahvittelemaan. ;)
Sopivasti kahvittelun jälkeen pääsin seurailemaan leiriläisten leirikastetta ja sitten jatkamaan karsinoiden parissa. Ohessa tuli auteltua ensimmäisen ryhmän tyttöjä hevosten kuntoon laittamisessa maastotuntia varten. Maastoon lähdin myös itse, tosin jalan avustamaan ja "taluttamaan" eli kulkemaan vierellä - valmiudessa auttamaan.Tunnin mittainen kävelylenkki ja sitten taas karsinoiden pariin sekä tyttöjä auttelemaan. Toiseen ryhmään ei tarvittu enää niin montaa avustajaa, joten pääsin itse jäämään karsinoiden pariin.
Oli mukava siivoilla purukarsinoita hitaaseen tahtiin ilman kiireitä, pääsi taas salainen karsinansiivoojaperfektionisti liikenteeseen. ;)
Toisen ryhmän palattua alkoikin valua normituntilaisia tunneille. Jälleen avustamista hevosten laitossa sekä selkään nousussa & jalustimien laittamisessa.
Tuntien alettua pääsin itse Maisun paksun, metsittyneen harjan kimppuun. Tätä harjaa sai ihan reilusti myös ohentaa ja lyhentää. Oikein miellyttävä jouhi mutta työläs tukka tällä Connemara-tammalla.
Jo noiden kahden harjan nyppiminen tuntuu sormissa - melko ilkeästi. Toivon mukaan huomiseen mennessä sormet ovat jo palautuneet ja valmiina uuteen koetukseen!
Nyt voi hyvin mielin mennä nukkumaan ja innokkaasti odottaa huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti