Tehty työ kantaa hedelmää

Viimeinen kaarre lähestyy ennen pitkääkin pidempää maalisuoraa. Parijono peitsaa viimeisen kaarteen läpi ja suoralla tapahtuu räjähdys. Siistit jonot levittäytyvät lähes koko radan leveydelle ja näköyhteys omaan hevoseen katoaa. Tilalle astuu jännitys maalintulojärjestyksestä. Kavioiden kuminaa, kannustushuutoja ja kuuluttajan ääni vievät tilan ajatuksilta...

Ensimmäiset voitot on nyt saatu. Tunne, joka voittajan julkistamisen jälkeen valtaa koko kehon, on aivan mielettömän upea. Ylpeä ja onnellinen. "Minun hevoseni oli tänään paras".

Voittaja on ehkä jopa hieman yllättävä; Pinot Noir.
Hevonen, joka teki hyviä juoksuja nousujohteisesti, mutta oli kovin hermostunut raveissa ja joka ei ottanut kontaktia ihmisen on muuttanut suuntansa nyt aivan täysin. Kunto on kohdillaan, paddokissa olo on helpottunut ja hoitohetkistä on tullut molemmille todella mieleisiä ja tärkeitä päivittäisiä hetkiä.
Tamma on kuin puhjennut kukkaan ja alkanut sosialisoimaan kanssani.

Lähes aina huomiota saadessaan on ylähuuli tyytyväisellä mutrulla, harjatessa mutru vain kaksinkertaistuu. On suuri ilo nähdä, että hevonen voi hyvin. Lisäksi Pinot on nyt alkanut päivittäin kovasti hoitamaan myös minua. Yhdessä rapsutellaan sitten toinen toisiamme.
Jopa viime ravikeikalla, omaa lähtöä odotellessa oli aikaa hyvälle rapsutteluhetkelle.

23. Lokakuuta 2013                                                                    30. Lokakuuta 2013

Grand River Raceway                                                                Grand River Raceway

Lähtö 7.                                                                                       Lähtö 8.
Lähtönumero 7.                                                                          Lähtönumero 5.
Sijoitus 1.                                                                                     Sijoitus 1.

Hevosen ja minun ensimmäinen voitto, erikseen ja yhdessä.  Toinen voitto, tällä kertaa kuvassa mukana.

Passihevoseni 4/5

Oikealla Double Joy ja vasermmalla Escape The Cold. Kaksoset?

Essi

20. huhtikuuta, 2011 syntyi tähtipäinen, ruunikko peitsari tammavarsa, joka myöhemmin kruunattiin nimellä Escape The Cold. 

Ja kyllä nimi kuvaa hevosta hyvin. Luonteeltaan ennemmin pakenevainen ja noinkin pitkillä kintuilla, kuin tällä hevosella on, varmasti pääsee ihan yhtälailla karkuun sitä kilpakaveria kuin kylmääkin.

Tamma, joka on jo perusluonteeltaan hyvin pienistä asioista hermostuva yksilö, vaatii päivittäiset rutiinit ja selvät rajat, johtajan ja ystävän johon luottaa. Parhaimpien ystävien joukkioon lukeutuu tällä hetkellä Heikki-vuohi ja Double Joy (toinen passitammani). Kai minäkin siihen listaan kuulun jollain tapaa.

Alkuunsa en oikein tiennyt pidinkö tammasta vai en.
Suurin ongelma oli se, ettei tamma seisonut 10 minuuttia pidempään aloillaan ja leikki jatkuvasti kielellään - oli tilanne lähes mikätahansa. Jalkojen kääriminen ja hevosen peseminen olivat täyttä tuskaa... 

Hermojen romahduksia tapahtui silloin tällöin ja huonoina päivinä edelleen.

Kuitenkin hiljalleen pitkillä hermoilla ja rauhallisella, mutta määrätietoisella toiminnalla on hevosesta alkanut kuoriutumaan oikein lunki tyyppi, joka rakastaa pään hieromista ja rapsuttelua. Ei väliä onko kyseessä harja, käsi vai pyyhe - kaikki kelpaa ja tuntuu hyvälle.

Häntää löytyy muille jaettavaksi ja otsatukka on ihan sopiva, mutta harja... Ensinnäkin harja vaihtaa puolta lähes viikon välein ja on hieman onnettoman erimittainen ja ohut...

Kahden kuukauden aikana ollaan jo opittu seisomaan hoitosession aikana paikoillaan. Vesikarsinassa olo on helpottunut, mutta ei edelleenkään ole miellyttävää oikein kenellekään. Karsinassa hevonen ei pyöri "karkuun" vaan joko tulee vastaan tai seisoa nököttää aloillaan.

Kyseessä ei ole siis seuraa hinkuva yksilö, joka jokavälissä kurkkii ovesta, että saisiko porkkanoita, jotka muuten ovat ehdoton lempiherkku, tai rapsutuksia. Toisaalta yksinolokaan ei ole hyvä, tällöin alkaa kielellä leikkiminen ja kutominen karsinassa. Olen yrittänyt saada hevosen oloa helpotettua monin tavoin.

Muunmuassa nykyisin hevonen viettää yöt ulkona kaverin kanssa ja sama tarhakaveri, Double Joy, on nyt seinänaapuri karsinassa. Lisäksi yritän useamman kerran päivässä antaa hevoselle joko heinäkuutioita tai porkkanoita mutusteltavaksi, jottei tylsyys ja tyhjä maha pääse täysin iskemään.

Muista virikkeitä, kuten "leluista", Escape ei ole kovinkaan kiinnostunut. Esimerkiksi Founding Father taas rakasti roikkuvia, tyhjiä muovipulloja joilla voi leikkiä.

Aina ilostun kovasti, jos hevonen roikkuu käytävän puolella katselemassa meininkiä (kuvassa yllä). Hevosella on karsinassaan kaksi ovea, toinen tuollainen puinen, joka oli lähinnä kesäkuumilla auki ja toinen ns. normaali ovi, jota käytetään kulkemiseen. Kummastakin ovesta pääsee kurkkimaan käytäville.

Lisäksi hoitohetkien aikana pyrin aina palkitsemaan oikeanlaista käytöstä ja panostan paljon kumisualla hieromiseen. Nykyisin hoitoaikana Escape saattaakin jo nuokuskella pää alhaalla ja vain olla.

Muutos on kuin yö ja päivä ja olen siitä erittäin ylpeä.
Muun ohella myös valjastaminen on helpottanut hurjasti, enää ei tarvitse väistellä ja kulkea perässä kun hevonen tepsuttaa edestakaisin.

Tamma on peitsari, joka peitsaa helposti ja hyvin myös ilman valjaita. Hölkkää ajettaessa hevosen pitäisi kuitenkin mieluummin ravata kuin peitsata. Ja nyt kun tehtiin kuskimuutoksia kotona, on hevonen alkanut rentoutua myös hölkätessä ja alkanut ravaamaan. Kuulemma on todella miellyttävä ajaa kun rentoutuu ja ravaa.

Isokokoisuutensa sekä hermostuneisuuden takia luulen, ettei tamma ole vielä löytänyt ihan kaikkea vauhtia mitä sillä tosiasiassa olisi ja onhan se vasta kaksi vuotias. Viime lähdössä tamma kuitenkin juoksi kolmanneksi hyvällä ajalla. (ajalla jota en nyt muista alle tai tasan 2 se oli kuitenkin...)
Parantuneen käytöksen takia kuitenkin odotan paljon tältä hevoselta. Kun hermoilu loppuu ja se alkaa keskittyä enenmmän olennaiseen paranevat suoritukset varmasti entisestään.

Kuulumisia pitemmän kaavan mukaan

Hevoset

Viisikkoni on parantanut suorituksiaan eritahoilla viimeaikoina.
Founding Father on alkanut ravaamaan ja näyttää yleisesti paremmalle. Karva on hieno, läskiä lähtenyt ja tilalle saatu lihasta ja mikä tärkeintä ilme on tyytyväinen.
Blairin sekä Robbyn mukaan hevonen myös tuntuu paremmalle kuin sillä viimekertaisella hiittiyrityksellä. Ratsastustreeni on tehnyt ja tekee hyvää.
Lisäksi uusien vuotiaiden saapumisen jälkeen ruuna muutti meidän tarhaavaan ruunalaumaan kokopäiväisesti. Ratkaisu on ollut hyvä etenkin jaloille, sillä saman tien saatiin heittää kaikenmaailman kääreet kaapin perälle pölyttymään. Ei turvotusta, lämpöä tai nestettä jaloissa.

Toinen ruunapoika King Of Beasts läpäisi koelähdön viime viikolla ja on kuulemma alkanut myös hiitatessa tuntumaan paremmalle. Muuten tämän pojan kanssa on pyörinyt sama tasainen arki päivä toisensa perään.

Tyttöset, Pinot Noir, Escape The Cold ja Double Joy ovat edistyneet myös itse kukin.

Pinot Noir on "right there". Eli juuri kohdillaan. Hevonen on hiitannut kotona hyvin ja ollut terve. Ryhmähiittaaminen on vaihdettu yksin reenaamiseen ja tamman kohdalla se on tehnyt hyvää. Katsotaan miten käy ensi keskiviikkona kun tiedossa olisi lähtö Grand Riverin radalla. 

Double Joy peitsasi itsensä viime lähdössä seitsemänneksi ajalla 1:59.3. Hevonen teki ihan hyvän juoksun näin sairastelun jälkeen Londonin-ei-niin-hyvällä-radalla... 

Escape The Cold ei ole kilpaillut hetkeen, mutta sen hermostunut käytös (= kielellä pelaaminen, edestakas steppaaminen) on korjaantunut hyvin paljon monissa tilanteissa. Lisäksi hevonen on ollut nyt kotona ajettaessa todella hyvä, seuraavia lähtöjä odotellessa!
Hevosen edistyminen saa minut itsenikin hyvälle mielelle, kun mietin alkutilannetta hevosen kanssa.

Edistymisen ohella päivän saa paremmaksi aina ne aamuiset hörähdykset tarhojen porteilta, kun odotetaan sisälle pääsyä ja aamupala tarjoilua.

Minä

Sairastelut on selätetty, vähän oli ongelmaa silmien kanssa ja flunssakin meinasi iskeä... Kaiken tämän tilalle sain kuitenkin... viisauden hampaat!
Ongelmia on nyt noiden puoliksi puhjenneiden alaviisureiden puhdistamisessa ja siinä, että ne kipuilevat nyt vuoronperään. Tämä ahdistaa ja pelottaa, en halua tulehduksia tmv. Joten suunnitelmissa on nyt varata aika hammaslääkärille, joka kertoo minulle mitä nyt kannattaa tehdä.

Henkisellä tasolla valmistelen itseäni hampaiden poistoon.

Töissä rullaa ihan hyvin. Kuten yllä jo mainitsinkin niin hevosten kanssa menee hyvin ja pystyn jo lähes täysin itsenäiseen työskentelyyn. Joka on ihan jo asiaan kuuluvaa näin kahden kuukauden jälkeen. 

Raveissa pystyn hoitamaan paddokin itsenäisesti. Varustuksen viimevarmistuksen tekee kuitenkin kaiken varalta aina Linnéa tai Blair. Tästä pidän itsekin, sillä vaikka tiedän ja muistan mitä kukin hevoseni käyttää, meillä tehdään paljon viime hetken muutoksia. Lisäksi jos olen mokannut jossain näkee ulkopuolinen silmä sen paremmin kuin oma.

Onneni on ollut se, etten ole kuitenkaan tähän mennessä mokaillut pahasti. Pienenpieniä juttuja on ollut, joilta kukaan ei voi välttyä, mutta joista olen myös osannut kysyä kun en ole itseeni luottanut. Kysymisellä niiltä suurilta mokilta on varmaan vältytykin. :)

Tästä aion pitää huolen myös jatkossa, sillä haluan, että hevoseni voivat ja kisaavat hyvin. Minä en halua olla syyllinen siihen, että hevonen on huono sen takia, että varustus tm minusta riippuva asia on pielessä.

Näillä fiiliksillä on kuitenkin hyvä lähteä iltaruokkimaan hevosia ja sitten alkaa väsäämään noita viimeisiä passihevostekstejä. :)

Pitkien työpäivien takia en ole erityisemmin ehtinyt tai jaksanut päivitellä blogiakaan, mutta yritetäänyritetään...

Hiljaiseloa

Huhheijaa.
Lokakuuta mennään kovaa vauhtia, 2kk ulkomaillaoloa takana - tuntuu ihan hyvälle.

Päivät ovat kiireisiä ja lähiviikot tai -kuukaudet tuovat mukanaan suuria muutoksia talliin. Tällä hetkellä mennään normaalin arjen mukaan vaihtelevissa tunnelmissa.
Työnteosta saan kuitenkin hyvää palautetta, yleisesti ja hevosten osalta.

Hevoseni kuulemma vaikuttavat iloisille. Founding Fatherin kanssa tehdyt ratsastusharjoitukset eivät menneet hukkaan, sillä hevonen sai nyt lisäaikaa kuukauden. Hevonen oli 'poistolistalla' jatkuvan epäpuhtauden ym pikkuongelmien takia. Hevoselle päätettiin antaa vielä yksi mahdollisuus. Tiukka ratsastusreeni teki ainakin hyvää sielulle ja hevosen takapäälle. Viime viikolla hevonen loisti hiiteillä, torstaina ja lauantaina. Nopea ruuna ei ole, mutta ravasi hyvin ja puhtaasti - eikä kuulemma tuntunutkaan pahalle.
Jalkojen paksuus ja turvottelu hävisivät samantien kun hevonen muutettiin ulkoasukiksi.

Tuntuu erittäin hyvälle. :)

Kahtena viimeisenä vapaasunnuntaina olen hieman päässyt ostostelemaan. Todella virkistävää välillä päästä pois farmilta muuten kuin työkuvioissa ja etenkin kun ohjelmaan kuuluu shoppailua!
Kulutin jonkinverran dollareita uusiin vaatteisiin. Kovin paljoa ei ole vielä mieleisiä löytynyt, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.
Vaatekoko täällä ollessa on jo lähes yhdellä koolla pienentynyt, tästäkin syystä kaupoilla käynti on paljon hauskempaa! :))
Ostosesittelyjä on tiedossa kun jostain repäisen aikaa ja motivaatiota kuvailla ja suunnitella, että toteuttaa.

Raveja on sillointällöin muutama hassu, mitään aktiivisumaa ei ole nyt lähipäivinä ollut. Mutta lauantaina Resistance Futile eli Patrik voitti peitsilähdön Mohawkissa ja tänään Flirt The Issue sijoittui lähdössään 4.
Huomenna tiistaina saattaa olla minulle tiedossa ravikeikka Londoniin Double Joyn kanssa, 100% varmaa on se, että Hit It Big starttaa huomenna. Joyn kohdalla on vielä pientä epävarmuutta.

Toivotaan, että hyvin menee. Pidetään peukut pystyssä ja varpaat ristissä.
Nyt on minun aikani pyyhältää iltapesun kautta untenmaille, jotta jaksan huomenna taas nousta uuteen työpäivään.

Syksy on muuten saapunut nyt virallisesti. :) Aamu valkenee ja hämärä laskeutuu kello 7. Aamut ovat viileitä, koleita - voisi ihan sanoa että kylmiä. Päivät lämpimiä ja iltaa kohti viilenee taas. Vihreää löytyy vielä monista paikoista, mutta tallin pihatietä alkaa hiljalleen koristamaan paksu, oranssinsävyin koristeltu, lehtikerros.
Talven saapumista ei voida välttää täälläkään.

Ravimenestystä

Ei ehkä päätä huimaavaa ja jatkuvaa, mutta menestystä kuitenkin. :)

Red Mile Racetrack 28.09.2013
Resistance Futile

Passihevoseni 3/5

Pinot Noir vasemmalle, oikealla tarhakaveri Road To Recovery alias Rhonda

Banana

Pinot Noir on myöskin 2011 syntynyt ruunikko, sekakarvoilla sekä suurella tähdellä koristeltu pikkutamma.

Luonteeltaan hieman omissa maailmoissa pyörivä, siltikin valpas yksilö. Kaikki erilainen aina hieman jännittää ja pelottaa - silloin pitää vain tepastella joutsenkaulana ja pöristä kovasti.

Muuten Banana, joka on saanut lempinimensä pään kuperan muodon takia, on erittäin lempeä ja fiksu hevonen, jolla on hyvä työmoraali ja se yrittää aina loppuun asti.

Uskoisin tämän tyttösen olevan farmin pienikokoisin 2-vuotias. Peitsaritammani korkeus ei yllä montaa senttiä yli 150cm. Kasvua tapahtuu kuitenkin jatkuvasti, sillä peräpää on hieman karannut etuosan edelle korkeudessa.

Pienikoko ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä viime lähdössä tamma juoksi oman uuden ennätyksensä mailin matkalla; 1:59.4 sijoittuen viidenneksi. Lähdön voittoaika oli 1:58.

Huippulukemiin aika ei yllä kun verrataan esimerkiksi Red Milen radalla eilen peitsattuun 1:47.2 tulokseen mailin matkalla. Mutta hevonen edistyy ja parantaa omaa suoritustaan, mikä on aina tärkeintä. Kertaakaan Pinot ei ole lopettanut juoksuaan kesken vaan aina se yrittää parhaansa, niin kotona treenatessa kuin raveissakin.

Raveissa tämän hevosen kanssa on oikein suuri ilo käydä. Paddokissa hevonen osaa käyttäytyä erittäin hyvin, se on helppo valjastaa. Ilmeisesti ja kuulemani mukaan ihan ok ajaa ja osaa käyttäytyä radalla. Hevonen on helppo "pissattaa" ja sen voi myös jättää yksin seisoskelemaan ja odottelemaan ilman pelkoa siitä, että koko paikka on säpäleinä hetken yksinolemisen jälkeen.

Pinot hiittaa kotona 14.9.-13

Yhtälailla kotona hevonen on helppo käsiteltävä ja hoidettava. Valjastaa Banana on ehdottomasti nopein ja helpoin - etenkin peitsivaljaita laitettaessa. Helppoa valjastuksesta tekee se, että Pinot osaa melkein kokonaan itse pukeutua peitsivaljaisiinsa. Ei tarvitse siis itse nostella jalkoja ja pujotella valjaisiin, kun hevonen vuoronperään nostaa kaikkia jalkojaan ja pitää niitä hetken ylhäällä, odottaen että laittaisin valjaat.
Jo tälläkin perusteella voisin sanoa, että hevonen on aina hyvillä mielin lähdössä töihin.

valmiina lähtöön

Aina se on kovasti menossa ja tulossa, mutta osaa silti käyttäytyä, eli kierroksilla käyminen ei kuulu meidän päiviin.

On ollut hienoa huomata, kuinka päiväpäivältä saan enemmän kontaktia tähän hevoseen. Alkuun Banana oli varsin vahvasti omissa maailmoissaan. Se ei ottanut kontaktia, teki kuten pyydettiin - mutta siihen se sitten jäi.

Nyt alan saamaan jo hieman vastakaikua hevoselta, harjatessa Pinot saattaa rapsutella minua kun harjaan sitä, se osaa pyytää erikseen rapsutuksia turvallaan kevyesti tönien. Se selvästi kuuntelee kun sille puhuu, se seuraa tekemisiäni - yleensä aina hörökorvana. Vaihtoehtoisesti tamma saattaa myös lähes nukkua hoitohetkien aikana.

Tämä on suuri muutos siihen ignoraavaan hevoseen, joka vain möllötti - vaikka asiat ovatkin pieniä. Yleensäkin omien hevosten kanssa huomaa, että ne käyttäytyvät kanssani eritavalla.

Ravikeikoilla esimerkiksi muilla on saattanut olla ongelmia käyttää hevonen pissalla. (Pissattaminen tapahtuu 3-4 kertaa, tai useammin) Omien hevosten kanssa toimitus onnistuu aina, mutta muiden ihmisten viemänä ei. Ja tämä ei tietenkään ole mikään yksipuolinen asia vaan yhtälailla minulla on ollut vaikeuksia muiden hevosten kanssa.

Ja koska youtube-sovellus pissii omaan nilkkaansa, niin tässä teillle linkki Bananan aamujumppaan

Täyttä laukkaa...

... ja ravia

Ei enempää tarhoja ? Ei hevosia ulkona ?

Kylmät syysaamut ovat taas väistyneet sivuun, tilalle ovat tulleet suhteellisen lämpimät sekä kosteat aamut, joita hämärtää paksu sumuverho. Sumu hälvenee yleensä lämpötilan noustessa, 10-11 välillä. Tapahtumaa vauhdittaa aurinko, joka sillointällöin kurkistelee harmaalta taivaalta pilvien lomasta...

Iltapäivisin päästään taas lähes siihen 20 asteeseen.

Lyhyen tiiviisti voisin todeta, että kaikki täällä menee hyvin.

Founding Fatheroli viimeisellä hiittikerrallaan kamala. Teki rikkoja ravista laukalle ja oli vielä epäpuhdas. Tuona päivänä kyllä turhautti suuremman kerran! Juuri kun se oli tuntunut niin hyvälle...

Etujalat olivat paksut ja lämpimät. Kaikki kaatui kerralla niskaan.
Pettymyksenpoikanen pääsi pyörähtämään päivässä.

Oli jo puhetta hevosen lähtemisestä. Pidettiin hieman vapaata ja minä tunnollisesti hoidin ja käärin jalkoja. Toivoen, ettei se nyt ihan vielä lähde ja että saataisiin jalat kuntoon.

Ihmeitä ihmeitä. Muutama tarhapäivä ja käärintä tekivät ihmeitä. Etujalat normalisoituivat. Eihän tuo puhdas ollut, eikä ensimmäisellä ratsastuskerralla myöskään halukas yhteistyöhön. Avut eivät menneet läpi, eikä minulla ollut sitä raippaa mukana, minkä avulla olisin voinut hieman muistutella... Turhautumiseen loppui sekin ratsastus.

Seuraavana päivänä Linnéa ehdotti laukkailua Riinan radalla. (Riinahan siis käy silloin tällöin meidän radalla ja meillä yhtälailla on lupa käydä hänen radallaan) Ajattelin, että vastenmielisen venyttelyn tai hölkynkölkyn kärryttelyn sijaan voitaisiin tehdä jotain uutta.

Valinta oli hyvä, sillä hevonen tuntui heti paljon paremmalle. Selästä käsin tuo ei ole pahasti epäpuhdaskaan, johtuuko sitten vinoudesta tai väärästä liikkumistavasta kärryjen edessä, vai jostain ihan muusta? - ei voi tietää...

Kuitenkin, ensin käveltiin kierros, hölkättiin kolme ja tämän jälkeen tehtiin kolme laukkavetoa ns. pitkänsivun verran. Yhteensä siis 7 kierrosta, joka tekee kokonais matkaksi 3,5 mailia. Kuusi kierrosta näistä vietettiin keventäen/kevyessä istunnassa lähes yhtäjaksoisesti ja olen ylpeä itsestäni, kun ei moinen jaloissa tuntunut ollenkaan. Kunto on siis noussut!

Myös hevonen tuntui erittäin hyvälle. Ravissa, jonka tempo vaihteli melkein hiittinopeudesta hölkyttelyyn (= pieniä pätkiä aktivoimaan hevosta), hevonen tuntui ihan hyvälle. Ei pahan epäpuhdas ja menohaluja löytyi. Laukka pyöri erittäin hyvin vetojen aikana.
Founding Fatherilla on erittäin hyvä laukka - kuten myös todella monella muulla lämmiverisellä täällä.

Samaa systeemiä on nyt jatkettu muutaman päivän verran ja voisin melkein väittää, että hevonen tuntuu kerta toisensa jälkeen paremmalle. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että hevonen haluaa liikkua. Neljä kertaa otti opettaa laukka-avut tai oikeastaan laukkapohkeet hevoselle.

Raveissa on tullut kohtuullista menestymistä minun tytöilleni;
Joskus elo-syyskuun vaihteessa Double Joy 3.
23.9. Pinot Noir 3.
26.9. Escape The Cold 3.

Huomenna, 2.10. minulla olisi Pinot Noir 1. ja Double Joy 7. lähdössä juoksemassa.
Taas vain peukut pystyyn, että menee hyvin!

Tulossa;

Passihepo -sarjan osat 3-5
Peitsari

Lehtijuttu Itä-Hämeessä