Alkava syksy

Kello on kymmentä vaille seitsemän aamulla, väsyttää.
Vedän takin päälle, hanskat käteen ja kengät jalkaan. Kolmen koiran kanssa lähden rämpimään aamutalliin ja kohti uutta työpäivää, on tiistai.

Ulkolämpötila ei ole päätä huimaava, ilmassa haisee talvi. Hengitys huuruaa ja kylmyys hiipii vaatekerrosten väliin. Viileys saa kaipaamaan sänkyä entistä enemmän. Sinistä taivasta peittää vielä tumma pilviverho, jonka raoista kurkkii punertava auringonnousun värjäämä taivas.

Hevoset kärkkyvät porteilla odottamassa sisälle pääsyä ja ruokaa. Hörähtelyjä ja höyryäviä henkäyksiä. Huurre peittää aitojen päällisiä sekä laitumien vielä vihreää ruohoa. Pian kaunis vehreys alkaa vaihtumaan keltaisen, oranssin ja punaisen sävyihin.
Syksy tekee tuloaan. Väistämättä.

Takatarhojen tyttöset kärkkyvät levottomina portilla. "Tule jo, vie sisälle. Nälkä ja kylmä." Kohmeisin sormin alan avaamaan porttia ja kiinnittelemään ketjunaruja riimuihin. Tytöt, Escape The Cold ja Double Joy, ovat huomattavan kiireisiä - selvästi haluavat paeta kylmää aamua talliin.

Reipas kävelytahti ei helpota hytinää. Haluaisin vain kunnon aamiaisen, kupin teetä, kaakaota tai kahvia - mitä tahansa kuumaa juotavaa, viltin sekä villasukat. Kaipaan jo kesää.
Tallissa odottavat ruunapojat vuorostaan ulospääsyä. Founding Father joutuu katkerasti pettymään, kun pinteleiden pyörittelyn jälkeen joutuukin takaisin karsinaansa. King Of Beasts saa taas aamuliikuntansa tarhassa. Kääreet vaihtuvat pinteleihin ja matka tarhoille alkaa.

Jalat painavat ainakin kymmenen kiloa. Hevonen vierelläni taas leijailee kuin keijukainen.
Hetken aikaa tarhalla katselen hevosen iloista aamurevittelyä, joka sisältää aina pukkiloikka-sarjan sekä lennokasta ravia häntä tötteröllä.

Pilviverho alkaa rakoilla ja auringon säteet alkavat vaatimaan omaa tilaansa taivaalla. Onhan kello jo lähes kahdeksan.
Tallissa odottaa kuitenkin kasa tehtävää, joten on irtauduttava tarhan portilta ja siirryttävä talliin. Siivoan hurjat kaksi karsinaa, pesen vesiämpärit ja ruoka-astiat. Laitan ruoat valmiiksi, pyörittelen pinteleitä valmiiksi iltapäivää varten.

Pian alkaakin sitten jo ajohommat. Melkein kaikki hevoset ovat liikkeessä.
Ensimmäisenä lähtee Double Joy - hölkkää. Sitten hiitille Pinot Noir. Kolmantena laitan valmiiksi Founding Fatherin - hölkkää. Samaan aikaan suunnittelen jo Escapen sekä Kingin valmiiksi laittamista - hölkkää näillekin. Samaan aikaan alkaa kuitenkin kova kuhina tallissa.

"I'll go with her one round. She should be fine. It is same thing that horseback riding..." Samaan aikaan yritän kylvettää Pinot Noiria, joka on juuri palannut hiitiltä talliin.
Lopputulema on se, että minulle sanotaan, että sinä ajat Founding Fatherin tänään. Robby tulee kärryn sivulle istumaan hetkeksi ja Joe ajaa Helgan kanssani samaan aikaan. Jännittävää.

Pikakylvetän Pinotin, loimitan ja vien sen takaisin karsinaansa. Nappaan matkaan kypärän ja hanskat. Olen valmis. Kärryt hevosen perään ja minä kärryille. Robby saattaa minut ulos tallista ja hyppää vierelle istumaan. Valistaa hieman muutamista ajamisen saloista. Joe tulee perästä radalle. Ajan sisäreunaa, Joe vierellä ulkopuolella.

Hetken aikaa Robby istuu kärryillä ja toteaa minun olevan fine. Olen omillani.
Kaikki tapahtui niin äkkiä, ettei sitä oikein ehtinyt edes tajuta. Siinä minä sitten kärryttelin. 10 kierrosta 2-vuotiaan ruunanrupsukkani kanssa, Joe ja Helga kokoajan tiukasti vierelläni.

Siinä tuli juteltua monenmoista ja nautittua pitkästä aikaa kärryttelyn huumasta.
Se oli hauskaa ja meni hyvin. Sain jopa ihan kehuja siitä miten hyvin pärjäsin. Kuulemma löytyy hyvä ote ajamiseen.

Tallissa sitten kyseltiin miten meni ja miltä tuntui. No hyvältä!
Loppupäivä sai uutta potkua. Vihdoin alkoi tuntua siltä, että alan pääsemään mukaan hommaan. Ja mikä tärkeintä, ei tunnu pahalta, että en voi ajaa. Nyt se on todettu, että voinhan minä.
Vitsailtiinkin jo pian siitä, että minä ja Mike ollaan pian ainoat, jotka noita hevosia ajavat. "Kun vanhat pierut ei enää viitti". Hah.
Siihen päivään on vielä aikaa.

Loppupäivä olikin ihan vaan hevosten hoitamista, ilman mitään erityisempää tapahtumaa. On pyörähtänyt 12 tuntia ja alkaa tuntua sille, että voisin kaatua sänkyyn - nukkua sen toisen 12 tuntia ja toistaa samaa peruskuviota taas huomisen - keskiviikkopäivän.