Passihevoseni 3/5

Pinot Noir vasemmalle, oikealla tarhakaveri Road To Recovery alias Rhonda

Banana

Pinot Noir on myöskin 2011 syntynyt ruunikko, sekakarvoilla sekä suurella tähdellä koristeltu pikkutamma.

Luonteeltaan hieman omissa maailmoissa pyörivä, siltikin valpas yksilö. Kaikki erilainen aina hieman jännittää ja pelottaa - silloin pitää vain tepastella joutsenkaulana ja pöristä kovasti.

Muuten Banana, joka on saanut lempinimensä pään kuperan muodon takia, on erittäin lempeä ja fiksu hevonen, jolla on hyvä työmoraali ja se yrittää aina loppuun asti.

Uskoisin tämän tyttösen olevan farmin pienikokoisin 2-vuotias. Peitsaritammani korkeus ei yllä montaa senttiä yli 150cm. Kasvua tapahtuu kuitenkin jatkuvasti, sillä peräpää on hieman karannut etuosan edelle korkeudessa.

Pienikoko ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä viime lähdössä tamma juoksi oman uuden ennätyksensä mailin matkalla; 1:59.4 sijoittuen viidenneksi. Lähdön voittoaika oli 1:58.

Huippulukemiin aika ei yllä kun verrataan esimerkiksi Red Milen radalla eilen peitsattuun 1:47.2 tulokseen mailin matkalla. Mutta hevonen edistyy ja parantaa omaa suoritustaan, mikä on aina tärkeintä. Kertaakaan Pinot ei ole lopettanut juoksuaan kesken vaan aina se yrittää parhaansa, niin kotona treenatessa kuin raveissakin.

Raveissa tämän hevosen kanssa on oikein suuri ilo käydä. Paddokissa hevonen osaa käyttäytyä erittäin hyvin, se on helppo valjastaa. Ilmeisesti ja kuulemani mukaan ihan ok ajaa ja osaa käyttäytyä radalla. Hevonen on helppo "pissattaa" ja sen voi myös jättää yksin seisoskelemaan ja odottelemaan ilman pelkoa siitä, että koko paikka on säpäleinä hetken yksinolemisen jälkeen.

Pinot hiittaa kotona 14.9.-13

Yhtälailla kotona hevonen on helppo käsiteltävä ja hoidettava. Valjastaa Banana on ehdottomasti nopein ja helpoin - etenkin peitsivaljaita laitettaessa. Helppoa valjastuksesta tekee se, että Pinot osaa melkein kokonaan itse pukeutua peitsivaljaisiinsa. Ei tarvitse siis itse nostella jalkoja ja pujotella valjaisiin, kun hevonen vuoronperään nostaa kaikkia jalkojaan ja pitää niitä hetken ylhäällä, odottaen että laittaisin valjaat.
Jo tälläkin perusteella voisin sanoa, että hevonen on aina hyvillä mielin lähdössä töihin.

valmiina lähtöön

Aina se on kovasti menossa ja tulossa, mutta osaa silti käyttäytyä, eli kierroksilla käyminen ei kuulu meidän päiviin.

On ollut hienoa huomata, kuinka päiväpäivältä saan enemmän kontaktia tähän hevoseen. Alkuun Banana oli varsin vahvasti omissa maailmoissaan. Se ei ottanut kontaktia, teki kuten pyydettiin - mutta siihen se sitten jäi.

Nyt alan saamaan jo hieman vastakaikua hevoselta, harjatessa Pinot saattaa rapsutella minua kun harjaan sitä, se osaa pyytää erikseen rapsutuksia turvallaan kevyesti tönien. Se selvästi kuuntelee kun sille puhuu, se seuraa tekemisiäni - yleensä aina hörökorvana. Vaihtoehtoisesti tamma saattaa myös lähes nukkua hoitohetkien aikana.

Tämä on suuri muutos siihen ignoraavaan hevoseen, joka vain möllötti - vaikka asiat ovatkin pieniä. Yleensäkin omien hevosten kanssa huomaa, että ne käyttäytyvät kanssani eritavalla.

Ravikeikoilla esimerkiksi muilla on saattanut olla ongelmia käyttää hevonen pissalla. (Pissattaminen tapahtuu 3-4 kertaa, tai useammin) Omien hevosten kanssa toimitus onnistuu aina, mutta muiden ihmisten viemänä ei. Ja tämä ei tietenkään ole mikään yksipuolinen asia vaan yhtälailla minulla on ollut vaikeuksia muiden hevosten kanssa.

Ja koska youtube-sovellus pissii omaan nilkkaansa, niin tässä teillle linkki Bananan aamujumppaan