Asuntoesittelyä

Asun tallirakennuksen yhteydessä, kengitystilan yläpuolella olevassa "huoneistossa". Tähän tilaan kuuluu olohuone-keittiö sekä kaksi makuuhuonetta. Erinäisistä syistä kummempaa kalustusta ei ole. Toisaalta minulle ei niitä  hirveää käyttöä olisikaan. Pöytä ajaa asiansa ja televisiota en edes katso.
Yläkertaan ei tule vettä, mutta se ei haittaa kun alakerran toimistoon, jonka yhteydessä on vessa & suihku sekä myös keittiö on portaiden muutaman askeleen päässä.

Yläkerrassa seinät on vuorattu kuvilla voittajista. Kuvia löytyy eri radoilta. Mm. Mohawk, Pompano Park, Greenwood & Windsor raceway.
Voittokuvissa esiintyy mm. Amigo Hall, Frugal Gourmet, Money Money Money, The Honourable, Jessee Purkey, Amity Chef, Real Desire sekä Booster Seat.
Kaikki Blairin omistamia/valmentamia/ajamia hevosia.

Asun itse pienemmässä makuuhuoneessa ja toinen on tyhjillään. Omassa huoneessani minulla on aika vähän mitään varsinaisia kalusteita tai sisustuselementtejä. Löytyy yöpöytä, toinen pieni pöytä, kaksi lipastoa (joista toisen vetolaatikot lähes kokonaan rikki!
Yksi kaappi, jossa ei ole hyllyjä vain vaatetanko ja aimo kasa henkareita... Tietty myös iiiiiso sänky!

Kaikille tavaroille ei todellakaan ole paikkoja, mutta ehkä ne hiljalleen löytävät paikkansa, kunhan päivät ja viikot kuluvat. Vielä osittain mennään kuitenkin matkalaukkuelämällä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan asunto on kuitenkin miellyttävä ja mukava. Alakerran toimistotila onkin jo ihan omaa luokkaansa.
Tila on upea!

Lemmikkilintujen läsnäolo kuitenkin latistaa minun fiiliksiäni, joten en halua aikaa pahemmin alakerrassa vietellä. Ainakaan nyt toistaiseksi.., Sieltä kuitenkin löytyy itse toimisto, sohvia muutama kappale, pöytä ja kunnon keittiö. Sekä vessa suihkuineen ja pesukoneineen & kuivausrumpuineen.

Myös alakerrasta löytyy voittajahevosten kuvia.
Hauska yksityiskohta on se, että tallin oven edessä roikkuvat kattoon kiinnitettyinä Real Desiren voilokki (numerolappu joka kiinni siloissa), päänumero, voittoloimi sekä kärryt, joilla on ajettu jonkin kilpailun suurvoitto. Niin paljon en ole udellut, että tietäisin mikä kilpailu niillä olisi ajettu ja voitettu.

Toiset kärryt, samalla tavalla kattoon kiinnitettyinä, löytyvät täältä yläkerran isosta makuuhuoneesta, mutta tarina ei kerro kenen ne ovat tai, että mikä kilpailu niillä on voittoisasti ajettu.

Perillä & tunnelmia

1. Olen hengissä!
2. En aio pahoitella viivästystä kirjoittelussa, sillä farmin internet yhteys ei ole yksinkertaisesti toiminut.
Tosiaan, kohta oltu viikko täällä maailmalla.

Menomatka oli tyyylsistyttävä!
Helsingistä - Keflavikiin lento kesti 3h 10min. Kelfavikistä Torontoon lento kesti reilun neljä tuntia.
Kirjoitan kunnon matka kertomuksen hieman myöhemmin "päiväkirjan" fiilistelyjen pohjalta. :)

Muutoin olen päässyt aika hyvin työn makuun ja kiinni arkeen.
Ihmiset ovat todella mukavia täällä! Ihan eriluokkaa kuin Suomessa ja monet asiat muistuttavat minua Kentuckyn reissusta 2011.
 
Päivät alkaa klo 6.30-7.00 välillä. Aamulla sitten ulkona olevat tulee sisälle ja sisällä olevat menee ulos. Karsinat siivotaan, ruoka ja juomakupit pestään, joka päivä. Pinteleitä kääritään ja pestään ja pyöritetään paljon.

Yleensä heti kun talli on siistitty, otetaan hevoset sisälle ja aloitetaan liikuttaminen. Itse sain tänään liikuttaa ensimmäisen hevosen selästä käsin. Kyseessä oli Founding Father niminen ruuna.
Ajojen jälkeen hevoset pestään ja viedään karsinaan ja ruokitaan.

Tässä välissä on hyvä pitää myös oma ruokatauko.
Tauon jälkeen aletaan puunaamaan hevosia, karsinoista siivotaan suurimmat pois, vesi vaihdetaan. Yötä ulkona olevat hevoset palaavat ulos hoitamisen jälkeen.

Iltaruokinta alkaa klo viiden jälkeen.

Joka hetkessä täällä ollessa olen nauttinut ja tykännyt. Tietty päivät ovat raskaita ja nyt alkuun tahtoo vähän joka paikkaa kolottaa, mutta viikko tai pari niin asiat ovat taas ennallaan.

Nyt kun olen saanut toimivan Kanadalaisen liittymän netillä varustettuna, voin hyvillä mielin todeta, että ehdin viimein aloittamaan postailun tänne aktiivisemmin. :)

Huomenna taas raveihin mukaan, meillä pari hevosta juoksemassa Mohawkissa. Tiedossa pitkä päivä.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Lähtövalmisteluja ja valmiiksi pakatut laukut auton perässä!

Laukut on pakattu ja kaikki mahdolliset valmistelut tehty. Aamulla tosiaan startataan auto ja matkani kohti tuntematonta alkaa. Olen astumassa "täysin vieraalle" maaperälle, ravihevosten pariin. Hitusen alkaa jo jännittää alkava pesti. :)

Lento lähtee huomenna Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 15:30.
Ja perillä olen 18:55 Kanadan aikaa.

Joten hyvää matkaa minulle! Seuraavan kerran saatte postauksen Kanadan maaperältä tilan esittelyn, fiilisten ja matkakertomuksen muodossa.

Kiitoskorttikuvia metsästämässä

Tänään ohjelmaan kuului kiitoskorttikuvien ottaminen. Suuntasimme aamupäivästä Hartolaan, jossa sain lainaksi Johannan upean suomenhevosorin Nirinän.
Nirinän alias Nirren alias Smirnoffin, rakkaalla lapsella on monta nimeä, kanssa otettiin sitten kuvaussessiota ratsastuskentällä.

Päivän saldo 500 kuvaa, joista pitää valita se yksi ja paras kiitoskorttiin.
Koska kerrankin olin hienona ja tällainen tilaisuus käytettävän, niin halusin sitten hieman muunkinlaisia kuvia paikallaanpönötys-poseeraus kuvien lisäksi.
Niimpä sitten otettiin pientä käyntijumppaa ja muutama ravi- & laukkaympyrä kumpaankin suuntaan.

Kuvissa minulla on päässäni siis ylioppilaslakki tai ei mitään...
Tämä olikin minulle ensimmäinen ja mitä luultavimmin myös se viimeinen kerta kun ratsastin ilman kypärää.
Ajattelin, että tällaisen erikoistilanteen ajan turvallisissa olosuhteissa ja tutun hevosen selässä voin sen pienen hetken mennä ilman kypärää, että saadaan muutamat kuvat otettua.
- En silti kiellä, etteikö tuonakin aikana olisi voinut sattua jotain. Ja jatkuvasti kypärättä selässä ollessani tiedostin, että pienikin "virheliike" voi aiheuttaa sen putoamisen ja vahingoittumisen.

Käytänki kypärää aina ratsastaessani, sillä koen tarvitsevani päätäni myös seuraavalla ratsastus kerralla. ;)

Todetaan nyt vielä sen verran, että ikinä en selkään kiipeä, jollen saa lainakypärää (jos oma ei ole mukana). Huonoilla kengillä tai muilla varusteilla vielä voin harkita - mutta ilman kypärää - ei ikinä.
Mielestäni verukkeet; "emmä jaksa" "liian kuuma" "ei se oo mukana" "ei tää mitään tee" - ovat aivan katteettomia syitä.

Kypärättömyys on ratsastuspiireissä yksi iso mielipiteitä jakava ja jatkuvasti esillä oleva asia.
Aikuisen kypärättömyyteen on kenenkään vaikea puuttua, etenkin jos kyseessä on vielä se oma hevonen. Alaikäisten kypärättömyyteen tulisi mielestäni aina puuttua, kaverin tai aikuisen.

Klikkaamalla saatte kuvakollaasit suuremmiksi.
Tosin oli minullakin tänään "alkuverkan" aikana kypärä päässä, mutta alkupätkän kuvat olivat niin tummia asetusten puutteellisuuden takia, ettei niistä ollut julkaistaviksi...

Lähtölaskenta on alkanut

Jäljellä: 4 päivää


Pakkaaminen on aloitettu tohinalla, kuten myös asioiden hoitaminen puhelimitse.
Kaikki tarvittava alkaa olla kasassa.
Matkavakuutus astuu voimaan perjantaina, puhelinliittymä hiljenee lauantaina. Ajokortti ja -oikeusasiat on hoidettu, lentolippu ostettu sekä lääkäriasiat hoidettu.

Lääkäriasiat tarkoittivat tällä kertaa käsikirurgin & magneettikuvausajan perumista, käsituen hankkimista, hammaslääkärin tarkistusaikaa, hampaista röntgenkuvien ottamista sekä ”vanhojen” käden röntgenkuvien etsimistä kotoa.

Matkaan mukaan otan sekä käden että hampaiden röntgenit, kummatkin varmuuden vuoksi. Jos hampaat tai käsi alkavat vaivata ulkomailla olon aikana, voin helposti kävellä kuvien kanssa sairaalaan tutkituttamaan ongelmaa.

Mietin kyllä jo itsekseni, että olisi helpompaa ottaa koko vartalo röntgen näiden yksittäisten kuvaamisien sijaan. Tiedettäisiin aina katsoa oikeaa paikkaa tuoreista kuvista. 

Hevosihmisestä löytyy aina joku paikka, mikä on hieman krempallaan!
Minulla heikkoutena on käsi, eli se tärkein työväline, joka otti 2011 hieman iskua Amerikassa ollessani…
Toivottavasti kuitenkin tuo peukalotuki nyt auttaa asian kanssa.

Sitten pakkaamisen pariin, minulta ovat muutamat kyselleet tällaisia ”pakkaamispostauksia”.
Olen tänään pakannut työ-/ulkovaate laukun valmiiksi ja pakkaamisen ohessa suuripiirteisesti valokuvannut laukun sisältöä. 

En ala esittelemään pakkaamiani tavaroita yksitellen vaan tein kuvista tuollaisen kuvakollaasin (yllä), jonka saatte klikkaamalla suuremmaksi.

Kanadassakin on kaikki neljä vuoden aikaa ja sääkeskiarvojen mukaan siellä on jopa hieman kosteampaa ja lauhempaa, kuin meillä Suomessa. Eli mukaan lähtevää vaatetusta suunnitellessani piti mukavuuden ja keveyden lisäksi ottaa huomioon kurakausi ja pakkaset.
Varaudun myös ratsastusmahdollisuuteen ottamalla mukaan kaikki perusvarusteet kuten housut, jodphurit ja chapsit. Matkasta jäävät nyt minulle ne tärkeimmät perusvarusteet eli ne varsinaiset ratsastussaappaat ja -kypärä.

Laukustani löytyy seuraavat varusteet;

- Peukalotuki
- 2 kpl pipoja sekä lippiksiä
- Kypärämyssy sekä "putkihuivi"
- 2 kpl villasukkia & normaaleja sukkia
- Tekninen aluspaita
- Urheiluliivit
- Lämpöpohjalliset saappaisiin
- Turvasaappaat
- Lenkkarit
- Jodphurit

- Equitaren ratsastushousut
- Tuuli- & toppahousut
- Verkkarit
- Chapsit & pienet kannukset
- Ajokypärä, kypärän korva-niskasuoja
- Ajolasit
- Erilaisia työ- & ajo-/ratsastushanskoja
- 4 kpl hupputakkeja
- Siisti valkoinen toppatakki
- Tuulitakki

- Horse Comfortin tekninen liivi

- Horzen tekninen ns. "alustakki"
- Veljekset Wahlsténin treenipuku (jokasään takki & henkselihousut)

Näillä olisi tarkoitus pärjätä töissä, vielä olisi pakattavana käsimatkatavarat sekä toinen laukku, johon tulee sitten muut vaatteet & tarvikkeet.

Lentolippu kädessä

Kuten olette huomanneet, ovat asiat hypähdelleet suuria loikkauksia eteenpäin näinä lähipäivinä.
Tänään varattiin & maksettiin lentolippu ja tehtiin muuttoilmoitukset...

Nyt odottelen vielä Riinalta puhelua Kanadasta. Hänen kanssaan käydään vielä läpi muutamia epäselviä asioita ja tietty jutellaan perjantaista. Täytyy vielä selvittää mm. se, että kuka minua tulee kentältä noutamaan!

Perjantaina 16.08. kello 15:30 lentokone lähtee lennättämään minua, Islannin kautta, kohti Kanadaa. Kanadassa ollaan perillä 10,25 tunnin jälkeen, kello 18:55.
Tämähän näyttää jo ihan todelliselle!

Lähipäivinä saatte lisäinfoa ensinnäkin pakkaamisesta ja viimeisistä järjestelyistä.

Lupa myönnetty

Työlupahakemukseni on käsitelty ja hyväksytty.
Lennot varataan huomenna (tai no tänään), lauantai-iltapäivällä.
Lähtö tapahtuu ensi viikolla. :)

Jännitystä ilmassa

Parasta kuitenkin on se, että eilen postitetut lupahakemukset ovat tänään saapuneet CIMOon. Tänään paperit postitetaan CIMOsta Kanadan Suurlähetystöön, Tukholmaan. Eilen kirjettä postiin viedessäni mietiskelin, että olinkohan muistanut allekirjoittaa kaikki kohdat ja olikohan kaikki tiedot varmasti oikein... Tänään ja lähipäivinä jännitän sitä, myönnetäänkö luvat minulle vai ei.

Pakkaamistohinat on aloitettu todenteolla, samoin myös hankintalistan tyhjennys.
Siskoni sänky on nyt päällystetty minun tavaroillani, lähinnä vaatteilla, joita otan matkaan mukaan. Onneksi sisko asuu nykyisin isän luona, joten pakkausoperaatiosta ei aiheudu hänelle ongelmia mm. nukkumapaikan katoamisella...

Hankintalistalta löytyisi nyt sitten ajohousut ja siihen sopiva takki tai sitten vain jonkinmoinen ajopuku.
Sillä mennään mikä nyt on se edullisin vaihtoehto.
Toinen asia on kypärä, omistan kaksi kappaletta ratsastuskypäriä, mutta en nyt oikein haluaisi nähdä itseäni timantein koristellun ratsastuskypärän kanssa ravitallilla ajelemassa...
Plus sitten sopivia sukkia, hanskoja...
Kisailloille haluaisin siistit vaatteet ja kotitilan töihin riittää omasta kaapista löytyvät...

Hifistelyä ehkä, mutta koen sen tässä tapauksessa tarpeelliseksi. Vähän kuin päivä prinsessana, minulle tosin vuosi hevosenhoitajana... :)

P.S. Kerroinko muuten, että työkirjeessä mainittiin työnkuvakseni; Horse groom & assistant trainer?
Kuulostaa jotenkin extrahienolle, vaikka samaa paskanlappaamista, tallityötä ja hevosen käärintää & hoitoa onkin tiedossa. :D

Luvat postitettu

Kuten otsikkokin kertoo, niin lupahakemukset on vihdoin ja viimein laitettu postiin.
Nyt vain sitten sormet ristissä toivomaan ja odottamaan, että kaikki on niinkuin pitääkin ja luvat myönnetään.

Asioiden vauhdikasta etenemistä

Pitkään odotettua ulkomaa-asiaa!

Tosiaan pitkän hiljaisen ajan jälkeen asiat ovat lähteneet taas hurjalla syöksyllä eteenpäin.
Työtarjous tulee minulle tänään sähköpostitse. Eli ainut asia, mitä minun enää tarvitsee lupien eteen tehdä, on lupien maksaminen ja postittaminen. Sitten vain odotetaan päätöstä...

Olen tänään ollut aktiivisesti yhteydessä eri tahoihin, listalta löytyy mm. autoliitto, cimo sekä telefinland.
Cimoon olen ollut yhteydessä lupia koskevissa päivämääräasioissa. Autoliitosta olen taas kysellyt kansainvälisen ajokortin hankinnasta ja telefinlandille otin yhteyttä liittymää ja puhelinta koskevista asioista.

Puhelin minulla on kytkyllä, joten seuraavan laskun yhteydessä maksan loput puhelimesta pois ja päivä ennen lähtöä joudun soittamaan uudemman kerran, että liittymä katkaistaan väliaikaisesti, eli koko poissaolon ajaksi.

Hiljalleen alkaa iskostua mieleen se tosiasia, että lähtö lähestyy kovaa vauhtia. Jännitys ja matkakuume nousevat.

Tämä herättää monenlaisia tunteita; Mitä jos kaikki ei menekään hyvin? Entä jos en pärjää? Jos en yhtäkkiä ymmärräkään mitä minulle puhutaan? Entä jos minusta ei pidetä? Tulenko ensimmäisellä maitojunalla takaisin kotiin? Entä jos en haluakaan palata Suomeen? Mitä jos kotona asiat lähtevät menemään huonosti? Miten käy ratsastustaidolleni, jos en pääsekään selkään koko aikana? Mitä mitä mitä…

Tämän voin todeta kuitenkin aivan normaaliksi, yhtälailla mietin näitä asioita 2011 kun lähdin työssäoppimaan Amerikkaan, silloin tosin tuttujen tyttöjen seurassa ja ”vain” kolmen kuukauden ajaksi.
Nyt ollaan lähdössä yksin isoon (ravi)maailmaan ja pitkäksi ajaksi. Eli astun täysin vieraalle maaperälle. Ratsuihmisenä ravitallille. En minä mikään täysi ummikko ole raviasioissa, eihän tällainen tulisi muuten kyseeseenkään. Omaa ammattitaitoani ajatellen parempaa vaihtoehtoa ei voisi olla, saan paljon uutta tietoa ja taitoa sekä kokemuksia.

Jos sitten 2015 palaan Suomeen suunnitellusti, enkä rakastu ja nai hevostilallista Kanadasta, voin tehdä lähes mitä tahansa; harkita jatko-opintoja esimerkiksi ratsastuksenohjaajaksi ja –opettajaksi asti tai hakea töitä. Tämä kokemus joka tapauksessa avaa monia uusia ovia minulle, niin täällä kotimaassa kuin sen rajojen ulkopuolellakin.