Töhö
2011 syntynyt peitsari, ruunapoika, King Of Beasts. Taitaa tämäkin mennä tuonne tummanruunikon suuntaan väriltään, Founding Fatherin tavoin merkitön.
Kutakuinkin 160cm kieppeissä korkeudeltaan, eli ihan hevosen kokoinen.
Tämä poju on minulle uusin tuttavuus. Alkujaan omistaja perheen tyttären hevonen/passihevonen, mutta hänen palattua koulun pariin muutamia viikkoja sitten, siirtyi King minun vastuulleni.
Lähisuku täynnä samoja, minulle tuntemattomampia nimiä. Tuloksena kuitenkin ehkä maailman sosiaalisin ja iloisin hepo.
Eikä ihan onneton yksilö rakenteensa puolesta. Lisäplussan Töhöllä tuo erittäin kaunis pää ja iloinen perusilme sekä ihmisystävällisyys. Kertaakaan hepo ei ole uhannut purra tai potkaista. Ystävällisesti vain tutkii, hamuaa ja puhaltelee
Arvaako kukaan kuvien perusteella mistä tulee lempinimi "töhö"?
Tukasta tietenkin, en todellakaan osaa sanoa mitä harjalle on käynyt, mutta se on aivan rikkonainen (= tupsuttain erimittainen) ja niskasiilin perässä töröttää muutama hassu jouhi pystyssä... Plaaah...
Eipä poju muutenkaan mikään tukkajumala ole, ohukainen häntä ja pienen pieni otsatukka, jota on tuhottoman hankala letittää raveihin...
Ensin mä vähän haistan ja sitten vaikka maistan? |
Asenne työntekoon ei ole kummallinen myöskään, tämä on oikea laiskimus! Vauhtia riittäisi ainakin pätkittäin, mutta ei motivaatiota tai halua mennä. Tämä asia ei helpota millään tavalla, sillä tottakai kunnon kilpahevosella pitäisi aina olla sitä motivaatiota. Asiaan ei ole vaikuttanut tarhaaminen tai tallissa seisominen, yksin tai porukassa hölkkääminen - meininki on kerta toisensa jälkeen samaa. Ehkä ajon sijaan pitäisi kokeilla perähevosen roolia tai juoksutusta tai jotain muuta vaihtelua?
Tarhaan päästessään meininki on kuitenkin tätä luokkaa:
Pari rundia tarhan ympäri erilaisia loikkia tehden ja sitten tyyntyminen ruohotupsujen äärelle. Miksei se voisi olla samaa luokkaa reenissäkin? Pari rundia energisesti hyvällä temmolla ja sitten hieman tyyntymistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti