Pari rentoa tallipäivää

Tiistaina vieteltiin rentoa päivää tallilla.
Nypin Perlan sekä Valtsun tukan sekä auttelin leiriläisten kanssa.

Lisäksi pääsin osallistumaan estetunnille Valtsun kanssa. Ikävä kyllä tunnista ei ole minkäänlaisia kuvia, mutta hyppäsimme kolmen esteen tehtävää. Estekorkeus taisi olla enintään sen 60cm, sillä kentänpohja ei hirveästi korkeampaa salli hypätä tällä hetkellä.
Harjoittelimme näiden esteiden avuin hieman tiukempia käännöksiä ja siinä ohessa laukan säilyttämistä myös siellä kaarella käännettäessä.

Tunti meni hyvin, sain säilytettyä kevyen ja tasaisen tuntuman suuhun ja hevonen vastasi apuihin hyvin. Olin oikein tyytyväinen!

Tottakai myös ehdin kuvailla poneja tunnilla. :))

Keskiviikko meni enimmäkseen leiriläisten avustamisessa, niskasiilien ja häntien tasoittelun merkeissä sekä heinälän siistimisessä.

Muuton jälkeen kaikki loimet ym. sälä ei ole ehtinyt vielä löytää omaa paikkaansa, joten päätin sitten auttaa Taijaa asian kanssa ja rupesin hiljalleen purkamaan kasseja ja käymään läpi laatikoiden sisältöä.
Pakko sanoa, että loimia kyllä löytyi joka lähtöön ja kokoon, mutta onhan noita poniinejakin joka kokoon. ;)

Torstaina sitten ihailin ystävieni kanssa hieman minejä varsoineen. Tämän jälkeen tuli taas haahuiltua jonkin verran, mutta silti sain myös heinälää siivottua.
Hiljalleen alkoi heinälä olla jo läpikäyty; tavarat eriltyinä, loimet viikattuina.

Perjantai kulki samaan malliin muiden päivien kanssa, vähän sitä sun tätä pikkuhommaa ja heinälän järjestelyä ihan porukalla!

Suurin ero muihin päiviin oli se, että tallille saapuessani puoli kahdentoista pintaan jouduin ja pääsin suoriltaan tunninpitoon. Taija valmisteli leiriläisille ruokaa ja minä pääsin pitämään toisen ryhmän ratsastustunnin. Tyttöjen kanssa harjoiteltiin edellisryhmän tavoin loivaa kiemurauraa.

Vaikka tunninpidosta onkin taukoa ollut, meni tunti ihan mukavasti. Ratsastajat saivat suoritettua annetut tehtävät erittäin hyvin ja topakasti ratsastivat koko tunnin ajan, vaaratilanteita ei syntynyt ja hevoset pysyivät käsissä koko tunnin. Olen siis täysin tyytyväinen.

Iltapäivästä heinälä olikin jo siistitty kokonaan, tavarat olivat löytäneet nyt uudet - tosin väliaikaiset - paikkansa. Porukalla tehtiin suurin siivous ja lajittelu. Näin se olikin paljon helpompaa kuin yksin arpominen.

Onhan nuo kuitenkin toisen ihmisen tavaroita ja tilat, joten en niitä nyt ihan miten tahansa halua järjestellä oman pään mukaan.

Viikolla en sitten ehtinyt, muistanut ja loppupeleissä iltapäivästä enää jaksanut nyppiä Nellin ja Emblan tukkaa. Jääköön ne siis seuraavalle viikolle...

Lauantaina eksyin tallille puoli yhden aikaan. Olin tehnyt suunnitelman, miten päiväni tallilla järjestyy - mitä teen missäkin vaiheessa...

Suunnitelmaa sekoitti kuitenkin talutustunti, tai no puolituntinen, johon tarvittiin lisäkäsiä taluttamaan. Talutin sitten connemara tammaa, Penniä (esiintyy tuossa toiseksi alimmaisessa kuvassa). Käytiin "maastoilemassa" eli kierrettiin lähipeltoa sekä hevosten laitumet muutaman kerran. Siinä samalla sai sitten vähän ohjeistaa kyytiläistä siitä, miten siellä selässä niitä ohjia kuuluu pidellä jne.

Talutustunnin jälkeen tietty piti porukalla purkaa heppoja ja auttaa innokkaita hoitelemaan heppoja sekä niiden varusteita.
Kun tuntilaiset kaikkosivat pääsin rauhassa katselemaan läpi suitsia, lisäämään kaikille alaturparemmit, joilta ne puuttuivat. Lisäksi kävin läpi kaikki käytävän harjakorit, että jokaisessa korissa on tarpeeksi harjoja ja nimesin osan harjoista. Toinen tärkeä asia oli suojien läpikäyminen ja nimeäminen.

Kun nämä tärkeimmät oli hoidettu, otin Iidan avukseni siistimään ja järjestämään satulahuoneen sekä pesemään vesiboksin. Kovinkaan montaa tuntia en tallilla loppujenlopuksi viettänyt, mutta tärkeimmät asiat tuli hoidettua, kuten pitikin.

Tänään, sunnuntaina kävinkin sitten vain tunnilla. Ratsuksi minulle oli merkattu nuori ruuna, Tuike. Tuike on albiinon näköinen herasilmissään, vaaleassa karvassaa ja ihossaan. Puhdas albiinohan tuo ei ole, sillä mm. iho on tummempaa, eikä ihan sitä samaa vaaleanpunaista mitä sillä on naamassaan.

Osan tunnista olin aivan epätoivon partaalla ja osa tunnista meni ihan okei. Riina jaksoi silti kärsivällisesti opastaa minua kaikissa epätoivon hetkissäni. Alkuun Tuike oli kovasti kaikkia pidätteitä vastaan, sitten kääntävää pohjetta vastaan. Tuntui välillä ettei mikään meinaa onnistua, ei kääntäminen tai pysäyttäminen...
Toisaalta sitten taas, kun itsekin muistin lopettaa vetokilpailun ja istua satulaan, meni todella kivasti.
Tosin vasen laukka tuntui olevan mahdottomuus. Oikea laukka onnistui taas hieman paremmin.

Luultavasti tunti kokonaisuudessaan olisi mennyt paremmin, mikäli olisin itse pysynyt tasaisen määrätietoisena kaikissa tilanteissa, sekä pitänyt sen istunnan taas kasassa.. :D Tähän ei ole mitään muuta neuvoa, kuin aktiivisesti vain jatkaa ratsastamista ohjatusti.
Jotenkin tuntuu että nyt on menty pelkkää takapakkia ratsastukseni suhteen. En tiedä mistä se johtuu, mutta en meinaa silti saada palasia pidettyä kasassa kuten pitäisi!

Nyppimistä ja lisää nyppimistä

Muistakaa käydä lukemassa ja kertomassa mikä kiinnostaisi!

Tänään onnistuin suunnitelmassani, sillä eilinen huonovointisuus oli täysin poissa.
Lähdin polkemaan tallille jo aamu kymmeneltä. Hyvä minä!

Tallilla tuli jonkin aikaa vain poukkoiltua sinne tänne, ilman mitään varsinaista tekemistä ja tarkoitusta. Otin muutamia kuvia tunneilla pyörivistä poniineista ja pyörin sitten hieman lisää.
Hieman jutustelua, Taijan sekä muiden tallilaisten kanssa, hommien suunnittelua omassa päässä ja sitten pääsin tekemisen makuun.

Syy tähän pyörimiseen oli se, että tarkoituksenani oli nyppiä muutamien hevosten harjoja - mutta kampaa ei meinannut löytyä mistään!

Kun lähes koko talli oli käännetty löytyi muutama kampa (metallinen & muovinen), muttei sitä varsinaista, leikkaavaa nyppimiskampaa...

Eipä leikkaavan kamman puuttuminen loppujenlopuksi kauheammin edes vaivannut.

Metallinen kampa lyhyillä piikeillä ajoi melkein saman asian, vaikkea piikkien väli ollutkaan varsinaisesti leikkaava. Hieman enemmän vaati voimaa ja vei aikaa ensin kunnolla tupeerata, kieputella ja nyppiä sekä viimeistellä tukka. Onneksi viimeiset haituvat ja lopullisen silauksen pystyy luomaan muutamalla saksien nipsauksella.

Iida kävi noutamassa Perlan minulle ensimmäiseksi nypittäväksi ja tällä välin ehdin itse jo siivota sitten muutaman karsinan. Perlan harja oli jo valmiiksi melko ohut, joten varsinaista ohentamista ei tarvinnut edes harkita, lisäksi nypittävä osuus harjassa oli melko lyhykäinen. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten ottanut kuvaa Perlasta ennen ja jälkeen nyppimisen... :/

Kun sain harjan nypittyä, oli sopivasti ruoka-aika. Leiriläiset ehtivät hoitaa hevosensa sekä lounastaa ennen kuin olin saanut harjan omaa silmääni miellyttäväksi ja hevosen palautettua laitumelle. Pääsin sitten itse syömään jämät ja kahvittelemaan. ;)

Sopivasti kahvittelun jälkeen pääsin seurailemaan leiriläisten leirikastetta ja sitten jatkamaan karsinoiden parissa. Ohessa tuli auteltua ensimmäisen ryhmän tyttöjä hevosten kuntoon laittamisessa maastotuntia varten. Maastoon lähdin myös itse, tosin jalan avustamaan ja "taluttamaan" eli kulkemaan vierellä - valmiudessa auttamaan.

Tunnin mittainen kävelylenkki ja sitten taas karsinoiden pariin sekä tyttöjä auttelemaan. Toiseen ryhmään ei tarvittu enää niin montaa avustajaa, joten pääsin itse jäämään karsinoiden pariin.
Oli mukava siivoilla purukarsinoita hitaaseen tahtiin ilman kiireitä, pääsi taas salainen karsinansiivoojaperfektionisti liikenteeseen. ;)

Toisen ryhmän palattua alkoikin valua normituntilaisia tunneille. Jälleen avustamista hevosten laitossa sekä selkään nousussa & jalustimien laittamisessa.

Tuntien alettua pääsin itse Maisun paksun, metsittyneen harjan kimppuun. Tätä harjaa sai ihan reilusti myös ohentaa ja lyhentää. Oikein miellyttävä jouhi mutta työläs tukka tällä Connemara-tammalla.

Kuvista näkee eron, jonka tunnin aikana sain harjaan tehtyä. Nyt ollaan taas siistejä, eikä lainkaan metsittyneitä. Huomiselle olisi tiedossa Valtsun sekä Nellin nyppiminen.

Jo noiden kahden harjan nyppiminen tuntuu sormissa - melko ilkeästi. Toivon mukaan huomiseen mennessä sormet ovat jo palautuneet ja valmiina uuteen koetukseen!

Nyt voi hyvin mielin mennä nukkumaan ja innokkaasti odottaa huomista.

Mönkään meni tämän päivän suunnitelmat...

Hmh, eipä sitä oikein muuta voi sanoa. Minun piti tosiaan tänään mennä tallille päiväksi auttelemaan ja puuhailemaan. Mutta ilmeisesti eilisen huonon syömisen ja juomisen sekä huonojen yöunien takia olen saanut päänsäryn vaivaamaan, joten tämä päivä taitaa mennä kotosalla... Huoh...

+ En ole saanut yhteyksiä Kanadaan ja työluvista puuttuu edelleen työtarjous... Tänään siis sähköpostia menemään uudemman kerran, jotta saisi työluvat joskus eteenpäin.

Kurssilla 3. päivä

Jatketaan ei kuvia-linjalla, sillä äippäpä ei tänään tuntia katsellessaan niitä onnistuneita kuvia saanut asetuksien kohdallaan olosta huolimatta aikaan...

Oikeastaan, minun ei tee mieli edes kirjoittaa mitää koko tunnista. Jos eilen oli huippupäivä, niin tänään syöksyttiin sitten syöksykierteellä takaisin maanpinnalle.
Tunnille lähdin erittäin hyvällä fiiliksellä. Olin ihan taivaissa edellisen päivän tunnista. Alku menikin hyvin, 10-15min ja sain hevosen taas avuille.  Tällä kertaa Valtsu tosin syöksyi sinne alas ja rupesi jopa rullaamaan itseään kuolaimen taakse - mitä ei tehnyt eilen.

Tähän otettiin avuksi sitten nostattavat ohjasavut, oman istunnan korjaaminen sekä aktiivinen pohje. Olisin halunnut niskaa korkeammalle, mutta jostain syystä se ei sitten onnistunut kuitenkaan. Luultavimmin pohkeeni oli puutteellinen ja istunta olisi saanut olla vielä ryhdikkäämpi. Työskentelimme pääty-ympyrällä harjoitus- sekä kevyessä ravissa, askelpituutta säädellen. Toisin sanoen ensin koottiin ja sitten ratsastettiin eteenpäin. Lopulta annoin Valtsun kulkea melko matalassa muodossa. Mieluummin matalana kuin nenä taivasta kohti.

Eilinen fiilis palasi ja olin tyytyväinen. Otettiin välikäynnit ja pieni juomatauko, sillä asteita lämpömittarissa oli varmasti lähemmäs 30... Sitten lyhyt tovi vain käveltiin vapain ohjien kenttää ympäri...

Ohjia käteen kerätessä tapahtui joku napsahdus. Ei lainkaan samanlainen kuin eilen vaan aivan päinvastainen. Juuri hetki sitten niin kivan rento hepo jännittyi ja lopetti apuihin vastaamisen. Taas meni pieneksi taisteluksi se, että saatiin säilytettyä jonkinlainen tahti askellajeissa ja hyväksymään pohje ja tuntuma... Siinä sitten taas itkua nieleskellen totaalisen turhautuneena yritin koota itseäni.

Jotenkaan se ei vain sitten enää onnistunut, poni alkoi kyttäilemään kentän reunoja sekä metsikköä ja itse aloin väsähtää totaalisesti. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ottaa pieni breikki ja hengitellä hetki.
Kuitenkin tein väärin ja jatkoin tehtävää. Pääty-ympyrällä teimme sitten nostoja ravista, laukkaa 1/4 ympyrä ja takaisin raviin ja sama kuvio uudestaan. Aluksi en saanut pohjetta läpi ja kun sain pohkeen edes hitusen läpi - alkoi hevonen olla väsynyt.

Lopuksi otettiin vielä pelkkää laukkaa ympyrällä. Tässä hevonen alkoi taas pehmitä, mutta selvästi myös väsyä, sillä se alkoi pudotella laukkaa jatkuvasti ja ulkotakajalka jäi laiskaksi ponnistamaan liitovaiheeseen. Jouduin käyttämään paljon pohjetta ja tällöin alkoi taas pehmeneminen tapahtua. Olin tyytyväinen, että edes lopuksi sain taas sen kivan tunteen hevosen selässä. Loppuraveissa Valtsu olikin jo melko tasainen ja kevyt edestä ja kannatteli itseään mukavasti.

Tunnista jäi loppupeleissä käteen melko ristiriitainen fiilis, sillä lähdin itse yliyrittämään eilisestä liian innostuneena. Yliyrittäminen vei väsymykseen ja turhautumiseen. Lisäksi sisäinen perfektionisti pääsi taas liikkeelle ja loppupeleissähän koko tunti oli "täyttä paskaa" - vai oliko sittenkään?

Hevonen kuitenkin kulki oikeinpäin ja saimme kaikki tehtävät suoritettua siististi - vaikkei peräänanto tänään säilynytkään. Ehkä päivään vaikutti oman itseni yliyrittämisen lisäksi sekin, että hevonen oli aamulla ollut jo hyppytunnilla ja tuuli havisutteli kaikenmaailman oksia kentän laidoilla meidän tunnin aikana.
Ehkei hepallakaan ollut ihan paras päivä, ehkä se oli hieman jumissa tm?
Kuitenkin nyt kolmena päivänä peräkkäin ratsastettu kurssilla aina se 1,5h. + tämän päiväinen hyppytunti.

Pakko sanoa, että itse olen todella väsynyt ja kipeä aivan kaikkialta - joten ehkä se minunkin paras teräni oli eilen.

Mitä jäi käteen kolmelta tehokkaalta päivältä?

- Sain istuntaani parannettua, en ehkä huomattavasti, mutta sain. Ensimmäisenä päivänä harjoitusraviin istuminen oli tuhoontuomittua, nyt se hiljalleen alkoi sujumaan, kun ymmärsin mistä kohdasta itseäni jännitän.

- Käsilleni tapahtui jotain hämmentävää; kyynärkulma säilyi, kannattelin kädet omilla paikoillaan ja nyrkitkin pysyivät vielä kiinni ja silti samanaikaisesti pystyin 80% ajasta pitämään käden rentona - ehkä siis pääsenkin kädet reisillä -tavasta eroon.

- Aloin tiedostamaan itseäni taas hieman paremmin siellä selässä; missä jalat menevät ja missä niiden pitäisi olla, etukumara vai takanoja, suora selkä vai notko selkä...

- Jalkaa pitää käyttää tuplasti enemmän. Olen aina ollut laiska jalastani ja nyt sen vasta huomasikin. Älä unohda jalkaa!

- Yliyrittäminen on tuhoon tuomittua - älä yritä liikaa, älä tee liikaa.

- Erittäin kipeät lihakset, jotka ovat joutuneet kunnolla töihin ja kuitenkin ihan hyvä mieli. Kurssi oli täysin hintansa arvoinen - ellei parempikin.

- Kunnon rusketus ja uudet rusketusrajat.

Kurssilla 2. päivä

Tosiaan, taisin aiemmin unohtaa mainita, että olen tosiaan Kellokoskella, Niittykulman ratsutilalla tällä kurssilla. Lisäksi en tänään ehtinyt udella Valtsusta mitään lisätietoja.
+ Voin lisätä muutaman kuvan Oonan tunnista, ikävä kyllä omasta ratsastuksesta en saanut minkäänlaista aineistoa... :(

Tallipäivä kuitenkin alkoi osaltani varsin ajoissa, jo 10:30 ja oma tuntini alkoi klo 14:00. Miksi?
Koska siskoni totesi eilen, että hän haluaisi myös päästä ratsastamaan. Soitinkin asiasta Taijalle samantien ja varasin Oonalle tunnin aamupäivälle. Oona on aikoinaan ratsastanut ihan aktiivisesti, mutta harrastus jäi x syystä vähemmälle ja loppui sitten kokonaan. Muutamia tunteja olen itse pitänyt Oonalle ja muutamille tunneille hän on sitten silloin tällöin osallistunut niillä talleilla, missä itsekin käyn. Muunmuassa Sallan tallilla Oona ratsasti muutaman tunnin minun yksityisopetuksessani ja pari tuntia Sallan opetuksessa.
Se jää vielä arvoitukseksi palaako kipinä ja rohkeus hevosten kanssa puuhasteluun?

Kuitenkin tunnille Oona sai oikean luottopolle Emblan, joka on melko isokokoinen - mutta todella kiltti ja rauhallinen. Täysin sopiva siis hieman pidemmälle ja arahkolle ratsastajalle.
Tunnilla he tekivät yksinkertaisia kontrolli- sekä kevennysharjoituksia kaikissa askellajeissa. Pakko sanoa, että meni tytsyllä tosi hyvin, vaikka alkuun jännitti ja ehkä jopa hieman pelotti! Lopputunnista saattoi jo nähdä pientä hymyilyä, kun pääsi taas mukaan juoneen.

Oona & Embla tunnilla 13.7.-13

Oma tuntini alkoi sitten kahdelta. Ensimmäinen 45minuuttia oli minulle tuskaa. Alkuun tuntui kauhean vaikealle saada jalat rennoiksi ja mukaan hommaan ja katseen pysymään tiiviisti sinne eteenpäin, etteivät ruttukyljet pääse syntymään. Harjoitusravi ei alkuun meinanut taas sujua, kun hevonen ei hyväksynyt tuntumaa tai pohjetta.

Teimme hieman kolmikaarista ja työskentelimme keskiympyrällä, tehden voltteja ympyrän uralta aina molemmissa päädyissä, sekä keskihalkaisijalla harjoitellen suoraan ratsastamista...
Harjoitukset olivat hyödyllisiä, mutta enemmänkin olisin varmasti saanut niistä, mikäli olisin osannut rentouttaa itseni ja työstää tuntuman hyväksymistä sillä, että liike lähtee takaa ja pohkeesta.

Oona ja Embla - laukannosto

Siinä sitten toisien välikäyntien aikana hengittelin syvään ja totesin opettajalle, että en millään saa Valtsua hyväksymään tuntumaa, vaikka kuinka yritin pitää käden tasaisen rentona, istunnan rentona, jalan pitkänä ja hevosen takapään aktiivisena...

Aloitimme sitten käynnissä välikäyntien jälkeen, tehtävänä oli ratsastaa vain tuntumaa kohti suoralla uralla. En tiedä mitä tapahtui, mutta totaalisen turhautumisen jälkeen tapahtui joku napsahdus - jossain - kaikki alkoi toimia. Yht'äkkiä se hevosen pää katosi silmistä ja putosi sinne tuntumalle, jolloin myös selkä pääsi nousemaan ylös ja takapää työskentelemään.
Edelleen olen hämmentynyt mitä siinä välissä kävi.

Loput 45minuuttia pääsin työskentelemään kaikissa askellajeissa hevosen kanssa, joka oli täysin avuilla. Pieni merkki pohkeesta, parhaimmillaan pelkästä ajatuksesta, ja hevonen reagoi heti. Pieni pidäte ja reaktio tuli samantien. Kyllä meinasin itse jäädä muutamassa siirtymässä jälkeen, kun reaktio hevoselta olikin niin nopea. Siellä sitten hymyssä suin kokeilin ensin, pysyykö tuntuma ja peräänanto kun teen käynti-ravisiirtymiä. Kun totesin ettei pää nouse taivaisiin pystyin pidentämään ravipätkiä. Lopulta kykenin myös vaihtelemaan harjoitus- ja kevyenravin välillä ilman vaikutusta hevoseen tai sen tasaisuuteen.

Opettajalta sain paljon kehuja. "Nyt voit sitten hymyssä suin nautiskella siitä, miten hevonen on avuilla. Voit melkoi itsenäisesti nyt tehdä tehtäviä ja siirtymiä kaikissa askellajeissa."
Eli lopputunti päästiin tekemään harjoituksia itsenäisesti ja opettaja pääsi sitten huolehtimaan pelkästään siitä miten kuski roikkuu kyydissä.

Tein sitten lopputunnista ympyröitä, avoja, kolmikaarista ja väistöjä kaikissa askellajeissa, molempiin suuntiin.
Oli hämmentävää, miten paljon helpompaa siellä selässä oli istua harjoitusravissa, kun hevonen kulkee oikeinpäin. ;)

Nautin ja olin onnellinen.
Ja olen edelleen erittäin tyytyväinen vielä huomenna olisi tiedossa tiukka tunti.