Oikeastaan, minun ei tee mieli edes kirjoittaa mitää koko tunnista. Jos eilen oli huippupäivä, niin tänään syöksyttiin sitten syöksykierteellä takaisin maanpinnalle.
Tunnille lähdin erittäin hyvällä fiiliksellä. Olin ihan taivaissa edellisen päivän tunnista. Alku menikin hyvin, 10-15min ja sain hevosen taas avuille. Tällä kertaa Valtsu tosin syöksyi sinne alas ja rupesi jopa rullaamaan itseään kuolaimen taakse - mitä ei tehnyt eilen.
Tähän otettiin avuksi sitten nostattavat ohjasavut, oman istunnan korjaaminen sekä aktiivinen pohje. Olisin halunnut niskaa korkeammalle, mutta jostain syystä se ei sitten onnistunut kuitenkaan. Luultavimmin pohkeeni oli puutteellinen ja istunta olisi saanut olla vielä ryhdikkäämpi. Työskentelimme pääty-ympyrällä harjoitus- sekä kevyessä ravissa, askelpituutta säädellen. Toisin sanoen ensin koottiin ja sitten ratsastettiin eteenpäin. Lopulta annoin Valtsun kulkea melko matalassa muodossa. Mieluummin matalana kuin nenä taivasta kohti.
Eilinen fiilis palasi ja olin tyytyväinen. Otettiin välikäynnit ja pieni juomatauko, sillä asteita lämpömittarissa oli varmasti lähemmäs 30... Sitten lyhyt tovi vain käveltiin vapain ohjien kenttää ympäri...
Ohjia käteen kerätessä tapahtui joku napsahdus. Ei lainkaan samanlainen kuin eilen vaan aivan päinvastainen. Juuri hetki sitten niin kivan rento hepo jännittyi ja lopetti apuihin vastaamisen. Taas meni pieneksi taisteluksi se, että saatiin säilytettyä jonkinlainen tahti askellajeissa ja hyväksymään pohje ja tuntuma... Siinä sitten taas itkua nieleskellen totaalisen turhautuneena yritin koota itseäni.
Jotenkaan se ei vain sitten enää onnistunut, poni alkoi kyttäilemään kentän reunoja sekä metsikköä ja itse aloin väsähtää totaalisesti. Tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ottaa pieni breikki ja hengitellä hetki.
Kuitenkin tein väärin ja jatkoin tehtävää. Pääty-ympyrällä teimme sitten nostoja ravista, laukkaa 1/4 ympyrä ja takaisin raviin ja sama kuvio uudestaan. Aluksi en saanut pohjetta läpi ja kun sain pohkeen edes hitusen läpi - alkoi hevonen olla väsynyt.
Lopuksi otettiin vielä pelkkää laukkaa ympyrällä. Tässä hevonen alkoi taas pehmitä, mutta selvästi myös väsyä, sillä se alkoi pudotella laukkaa jatkuvasti ja ulkotakajalka jäi laiskaksi ponnistamaan liitovaiheeseen. Jouduin käyttämään paljon pohjetta ja tällöin alkoi taas pehmeneminen tapahtua. Olin tyytyväinen, että edes lopuksi sain taas sen kivan tunteen hevosen selässä. Loppuraveissa Valtsu olikin jo melko tasainen ja kevyt edestä ja kannatteli itseään mukavasti.
Tunnista jäi loppupeleissä käteen melko ristiriitainen fiilis, sillä lähdin itse yliyrittämään eilisestä liian innostuneena. Yliyrittäminen vei väsymykseen ja turhautumiseen. Lisäksi sisäinen perfektionisti pääsi taas liikkeelle ja loppupeleissähän koko tunti oli "täyttä paskaa" - vai oliko sittenkään?
Hevonen kuitenkin kulki oikeinpäin ja saimme kaikki tehtävät suoritettua siististi - vaikkei peräänanto tänään säilynytkään. Ehkä päivään vaikutti oman itseni yliyrittämisen lisäksi sekin, että hevonen oli aamulla ollut jo hyppytunnilla ja tuuli havisutteli kaikenmaailman oksia kentän laidoilla meidän tunnin aikana.
Ehkei hepallakaan ollut ihan paras päivä, ehkä se oli hieman jumissa tm?
Kuitenkin nyt kolmena päivänä peräkkäin ratsastettu kurssilla aina se 1,5h. + tämän päiväinen hyppytunti.
Pakko sanoa, että itse olen todella väsynyt ja kipeä aivan kaikkialta - joten ehkä se minunkin paras teräni oli eilen.
Mitä jäi käteen kolmelta tehokkaalta päivältä?
- Sain istuntaani parannettua, en ehkä huomattavasti, mutta sain. Ensimmäisenä päivänä harjoitusraviin istuminen oli tuhoontuomittua, nyt se hiljalleen alkoi sujumaan, kun ymmärsin mistä kohdasta itseäni jännitän.
- Käsilleni tapahtui jotain hämmentävää; kyynärkulma säilyi, kannattelin kädet omilla paikoillaan ja nyrkitkin pysyivät vielä kiinni ja silti samanaikaisesti pystyin 80% ajasta pitämään käden rentona - ehkä siis pääsenkin kädet reisillä -tavasta eroon.
- Aloin tiedostamaan itseäni taas hieman paremmin siellä selässä; missä jalat menevät ja missä niiden pitäisi olla, etukumara vai takanoja, suora selkä vai notko selkä...
- Jalkaa pitää käyttää tuplasti enemmän. Olen aina ollut laiska jalastani ja nyt sen vasta huomasikin. Älä unohda jalkaa!
- Yliyrittäminen on tuhoon tuomittua - älä yritä liikaa, älä tee liikaa.
- Erittäin kipeät lihakset, jotka ovat joutuneet kunnolla töihin ja kuitenkin ihan hyvä mieli. Kurssi oli täysin hintansa arvoinen - ellei parempikin.
- Kunnon rusketus ja uudet rusketusrajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti