Pari rentoa tallipäivää

Tiistaina vieteltiin rentoa päivää tallilla.
Nypin Perlan sekä Valtsun tukan sekä auttelin leiriläisten kanssa.

Lisäksi pääsin osallistumaan estetunnille Valtsun kanssa. Ikävä kyllä tunnista ei ole minkäänlaisia kuvia, mutta hyppäsimme kolmen esteen tehtävää. Estekorkeus taisi olla enintään sen 60cm, sillä kentänpohja ei hirveästi korkeampaa salli hypätä tällä hetkellä.
Harjoittelimme näiden esteiden avuin hieman tiukempia käännöksiä ja siinä ohessa laukan säilyttämistä myös siellä kaarella käännettäessä.

Tunti meni hyvin, sain säilytettyä kevyen ja tasaisen tuntuman suuhun ja hevonen vastasi apuihin hyvin. Olin oikein tyytyväinen!

Tottakai myös ehdin kuvailla poneja tunnilla. :))

Keskiviikko meni enimmäkseen leiriläisten avustamisessa, niskasiilien ja häntien tasoittelun merkeissä sekä heinälän siistimisessä.

Muuton jälkeen kaikki loimet ym. sälä ei ole ehtinyt vielä löytää omaa paikkaansa, joten päätin sitten auttaa Taijaa asian kanssa ja rupesin hiljalleen purkamaan kasseja ja käymään läpi laatikoiden sisältöä.
Pakko sanoa, että loimia kyllä löytyi joka lähtöön ja kokoon, mutta onhan noita poniinejakin joka kokoon. ;)

Torstaina sitten ihailin ystävieni kanssa hieman minejä varsoineen. Tämän jälkeen tuli taas haahuiltua jonkin verran, mutta silti sain myös heinälää siivottua.
Hiljalleen alkoi heinälä olla jo läpikäyty; tavarat eriltyinä, loimet viikattuina.

Perjantai kulki samaan malliin muiden päivien kanssa, vähän sitä sun tätä pikkuhommaa ja heinälän järjestelyä ihan porukalla!

Suurin ero muihin päiviin oli se, että tallille saapuessani puoli kahdentoista pintaan jouduin ja pääsin suoriltaan tunninpitoon. Taija valmisteli leiriläisille ruokaa ja minä pääsin pitämään toisen ryhmän ratsastustunnin. Tyttöjen kanssa harjoiteltiin edellisryhmän tavoin loivaa kiemurauraa.

Vaikka tunninpidosta onkin taukoa ollut, meni tunti ihan mukavasti. Ratsastajat saivat suoritettua annetut tehtävät erittäin hyvin ja topakasti ratsastivat koko tunnin ajan, vaaratilanteita ei syntynyt ja hevoset pysyivät käsissä koko tunnin. Olen siis täysin tyytyväinen.

Iltapäivästä heinälä olikin jo siistitty kokonaan, tavarat olivat löytäneet nyt uudet - tosin väliaikaiset - paikkansa. Porukalla tehtiin suurin siivous ja lajittelu. Näin se olikin paljon helpompaa kuin yksin arpominen.

Onhan nuo kuitenkin toisen ihmisen tavaroita ja tilat, joten en niitä nyt ihan miten tahansa halua järjestellä oman pään mukaan.

Viikolla en sitten ehtinyt, muistanut ja loppupeleissä iltapäivästä enää jaksanut nyppiä Nellin ja Emblan tukkaa. Jääköön ne siis seuraavalle viikolle...

Lauantaina eksyin tallille puoli yhden aikaan. Olin tehnyt suunnitelman, miten päiväni tallilla järjestyy - mitä teen missäkin vaiheessa...

Suunnitelmaa sekoitti kuitenkin talutustunti, tai no puolituntinen, johon tarvittiin lisäkäsiä taluttamaan. Talutin sitten connemara tammaa, Penniä (esiintyy tuossa toiseksi alimmaisessa kuvassa). Käytiin "maastoilemassa" eli kierrettiin lähipeltoa sekä hevosten laitumet muutaman kerran. Siinä samalla sai sitten vähän ohjeistaa kyytiläistä siitä, miten siellä selässä niitä ohjia kuuluu pidellä jne.

Talutustunnin jälkeen tietty piti porukalla purkaa heppoja ja auttaa innokkaita hoitelemaan heppoja sekä niiden varusteita.
Kun tuntilaiset kaikkosivat pääsin rauhassa katselemaan läpi suitsia, lisäämään kaikille alaturparemmit, joilta ne puuttuivat. Lisäksi kävin läpi kaikki käytävän harjakorit, että jokaisessa korissa on tarpeeksi harjoja ja nimesin osan harjoista. Toinen tärkeä asia oli suojien läpikäyminen ja nimeäminen.

Kun nämä tärkeimmät oli hoidettu, otin Iidan avukseni siistimään ja järjestämään satulahuoneen sekä pesemään vesiboksin. Kovinkaan montaa tuntia en tallilla loppujenlopuksi viettänyt, mutta tärkeimmät asiat tuli hoidettua, kuten pitikin.

Tänään, sunnuntaina kävinkin sitten vain tunnilla. Ratsuksi minulle oli merkattu nuori ruuna, Tuike. Tuike on albiinon näköinen herasilmissään, vaaleassa karvassaa ja ihossaan. Puhdas albiinohan tuo ei ole, sillä mm. iho on tummempaa, eikä ihan sitä samaa vaaleanpunaista mitä sillä on naamassaan.

Osan tunnista olin aivan epätoivon partaalla ja osa tunnista meni ihan okei. Riina jaksoi silti kärsivällisesti opastaa minua kaikissa epätoivon hetkissäni. Alkuun Tuike oli kovasti kaikkia pidätteitä vastaan, sitten kääntävää pohjetta vastaan. Tuntui välillä ettei mikään meinaa onnistua, ei kääntäminen tai pysäyttäminen...
Toisaalta sitten taas, kun itsekin muistin lopettaa vetokilpailun ja istua satulaan, meni todella kivasti.
Tosin vasen laukka tuntui olevan mahdottomuus. Oikea laukka onnistui taas hieman paremmin.

Luultavasti tunti kokonaisuudessaan olisi mennyt paremmin, mikäli olisin itse pysynyt tasaisen määrätietoisena kaikissa tilanteissa, sekä pitänyt sen istunnan taas kasassa.. :D Tähän ei ole mitään muuta neuvoa, kuin aktiivisesti vain jatkaa ratsastamista ohjatusti.
Jotenkin tuntuu että nyt on menty pelkkää takapakkia ratsastukseni suhteen. En tiedä mistä se johtuu, mutta en meinaa silti saada palasia pidettyä kasassa kuten pitäisi!