Kurssilla 1. päivä

Ensimmäinen kurssipäivä on nyt takana. Ratsukseni valkkautui Valtsu, oikein mukava tummanruunikko poju. Rodusta, iästä tm en vielä tänään udellut, mutta huomenissa yritän selvittää hepasta hieman enemmän.

Tuntia ei tänään videoitu, keskityimme lähinnä siihen, miten siellä selässä istutaan ja vaikutetaan. Teimme paljon harjoituksia aluksi vain käynnissä.
Tarkoituksena oli alkutunnista ratsastaa tarmokasta käyntiä - suoraan. Takaa eteen idealla, pohkeella ohjaa kohti. Suoraan ratsastamisen lisäksi teimme myös pysähtymis sekä kääntämisharjoituksia, kentän poikki sekä kulmissa. Pysähdystä tehdessä tuli vain ns. pysäyttää oma istunta ja pitää jalat lähellä hevosta, kääntäessä opettajamme muistutti aina siitä, kuinka pitäisi muistaa sitä yläkroppaa kääntää ja pitää ulkoavut tiiviinä, ettei lapa tai peräpää pääse karkaamaan uralta. Pysähdykset sujuivat käynnistä hyvin ja kääntäminen alkoi sujua hiljalleen.

Itselleni tuttuun tapaan suuria ongelmia etenkin kääntäessä teetti se, että katseeni kääntyy helposti alaviistoon, jolloin myös yleensä sisäkylki rutistuu ja kädet levähtävät. Sen jälkeen onkin mahdoton yrittää suorittaa yhtään tehtävää.

Tästä minulle muistuteltiin "Pidä avoin rintakehä, katse ylös, kannata kädet ja pidä nyrkit kiinni, kyynäret lähellä kylkeä mutta käsivarsi rento."
Alkutunnista tuntui ettei meinanut saada Valtsua hyväksymään tuntumaa tai kulkemaan pohkeesta eteenpäin rehellisesti.

Ravi järkytti minut aivan täysin. Viimeksi olen puksutellut Dagmarilla sekä Vaakulla, joilla kummallakin on todella helpot ja tasaiset askeleet istua. Valtsun ravi taas oli näihin kahteen suhteutettuna isoa ja joustavaa. Alkuun oli mahdotonta edes keventää ilman, että tuntui siltä että askel heittää minut alas satulasta. Asiaa pahensi se, että alkuhämmennyksessä puristin vielä polvilla satulaa. Kun ymmärsin hellittää ja rentouttaa itseäni helpotti kevennyskin kummasti.

Vaikka kevennettynä ravi alkoi sujua jotenkuten, ei siitä alasistumisesta meinannut tulla yhtään mitään... Jännitin jalkojani ja ajoittain selkääkin - jopa huomaamattani - etten pystynyt millään istumaan tiiviisti harjoitusraviin. Tuolloin täytyi vain ottaa ravia hitaammaksi, ehkä jopa käynti siirtymä, jotta pääsin taas rentouttamaan itseni.

Ravissa teimme paljon harjoituksia kevyen- ja harjoitusravin välillä, pääty-ympyrällä. Suoralla uralla teimme vastaavia harjoituksia, joihin lisättiin myös ravi-käyntisiirtymät.

Vasta 1,5 tunnin loppupuolilla alkoi tuntua siltä, että palaset ovat kohdillaan. Valtsu alkoi hiljalleen rentoutua ja kulkea oikeasti pohkeesta eteen ja tulla pidätteestä takaisin.

Ja kun aloimme tekemään pääty-ympyrällä laukannostoja tuntui, ettei mitään istumis- tai vaikuttamisongelmia olisi ollutkaan. Nostot tulivat kevyesti - lähes pelkän ajatuksen voimalla. Kevyt myötäys sisäohjasta ja pieni sisäjalan liikautus riittivät nostoihin. Muutamat nostot tulivat erittäin hyvin. Siirtyminen laukasta takaisin käyntiin tuli usein ravin kautta, sillä jalka ei pysynyt lähellä ja jälleen aloin jännittää - usein selkää - jolloin hidastuksesta tuli töksähtävä.
Ratsastaminen hankaloitui, kun Valtsu alkoi hieman ennakoimaan nostoja. Tällöin se alkoi hidastaa ja hidastaa - tuli hieman pohjetta vasten ja raipan muistutuksesta olisi rynnännyt vain eteenpäin. Rauhallinen istuminen, suorassa pitäminen sekä ääniavut auttoivat asiassa jonkinverran.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen ja jäi todella hyvä maku suuhun tunnista. Tuntuu, että moni ongelma saatiin "korjattua" niin, että aloin tiedostamaan mitä milloinkin teen. Nyt kun pitäisi vielä palikat kasassa niin alkaisi varmaan monet asiat sujumaan paljon paremmin.

Tulevasta viikonlopusta

Oheinen kuva varmasti kertoo teille kenet näin tänään ensimmäisen kerran kevään jälkeen! ♥

Tosiaan takana kevyt kesäreissu parhaimman ystäväni seurassa, ajoimme Lahdesta Raumalle eilen, keskiviikkona. Vietimme siellä mukavan illan ja aamusta sitten palailimme takaisin Lahtea päin, minä tosin jättäydyin matkasta Tuusulasta, sillä tulin isäni luo muutamaksi viikoksi.

Piipahdimme matkalla katsomaan Jiiveetä.
Poika on edelleen yhtä komea ja rakas - jo isomies.

Viikonloppuna, eli pe-su saatte pitkästä aikaa ratsastusaiheisia postauksia. Osallistuin tänään ratsastuskurssille, joka pidetään nyt viikonloppuna.

Eli lyhykäisen tauon jälkeen lainakamppeilla hevosen selkään ja kurssille jossa panostetaan istuntaan. Tätä olen kaivannut pitkän aikaa, kun edellinen kurssi peruuntui osaltani...

Huomiseen siis!

Haaste

Sain haasteen Viltsulta ja nyt kun minulla ei muutakaan kerrottavaa teille ole, niin ajattelin toteuttaa tämän niin, että vastaan vain esitettyihin kysmyksiin. Sillä mitään uutta kerrottavaa minulla ei ole itsestäni ja olen liian laiska haastamaan ketään eteenpäin.. :)

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville.
4. Heidän pitää valita haastettavaksi 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, ketkä olet haastanut.
Miksi juuri ratsastus?
-Erinomainen kysymys. En osaa sanoa, olin heppahullu jo pienenä ja nelivuotiaana pääsin ensimmäiset kerrat talutusratsastukseen. Ja oikeastaan siitä asti se on jatkunut, ensin vain harrasteluna nyt jo elämäntapana.

Minkä korkuinen oli viimeksi hyppäämäsi este?

- Viimeksi hyppäämäni este oli osa näyttörataani, jossa korkein este oli 80cm. Ristikkosarja, joka oli radan viimeinen osa, ei tosin ollut varmaan 50cm korkeampi.

Kerro mitä teit viime ratsastuskerrallasi?
Viime ratsastuskerta oli koululla, maastonäyttöni. Maastonäytössä nimensä mukaisesti ratsastettiin maastossa ja siinä arvioitiin mm. kykyä toimia maastonvetäjänä.

Kovasuiset vai herkkäsuiset hevoset? 

- Kukapa periaatteessa haluaisi ratsastaa kovasuisella hevosella - vastaan silti, että molemmat. 

Sillä useimmiten se kovasuinen hevonen on pelkällä kädellä ratsastamisella ja liian vahvoilla kuolaimilla ratsastamalla tehty kovasuiseksi. Mikään hevonen ei ole kovasuinen syntyessään.

Kuumat vai seesteiset hevoset? Perustele. 

- Tähän yhtälailla kumpikin. Mutta etenkin kuumat hevoset, jotka tarvitsevat pääasiallisesti aina paljon ja paljon enemmän pohkeella ratsastamista. Oma heikkoiteni on se, että unohdan pohkeet aina välillä ja etenkin Vaakun kanssa huomasi, että kun ei käyttänyt tarpeeksi jalkaa - se vain kuumui ja kuumui entisestään.

Kevyt- vai raskasrakenteiset hevoset? 

- Tämän on jo vaikeampi, sillä minun mieleeni ovat näiden välimuodot, kuten monet puoliveriset ja  suomenhevonen - joka tosin lasketaan ennemmin raskaisiin hevosiin kuin kevyisiin. Mutta sanotaan, että näistä kahdesta vaihtoehdosta kevyet. Raskasrakenteiset, työhevoset, eivät ole niinkään mieleeni.

Lempikouluratsastusliikkeesi?
- Sellaista ei ole. Tykkään työstää hevosta ja itseäni monenlaisien harjoitusten parissa.

Lempiaskellajisi?
- Ravi, sillä kyseinen askellaji on myös minulle itseelleni ajoittain hankala.

Käytätkö usein kouluratsastustunneilla pinteleitä? 

- En mikäli niitä ei erikseen hevosen varustukseen vaadita.

Entä pidätkö mukanasi kouluraippaa tottumuksesta miltei hevosella kuin hevosella, vai vasta kun sitä oikeasti tarvitaan?
- Minulla on aina raippa mukana.

Tykkäätkö hypätä mielummin pitkää rataa vai lyhyitä tehtäviä?

- Molempia. Lyhyiden tehtävien etu on se, että virheet voidaan korjata heti. Pitkän radan haitta se, että virheitä ei välttämättä korjata heti sen tapahduttua. Mutta toisaalta pitkän radan ratsastaminen harjoittaa mm kilpailutilanteita varten sekä harjoittaa ratsastajaa siirtymään tehtävältä toiselle.

Menneet kouluvuodet osa 4.

Viimeinen osa.
Osa 1
Osa 2
Osa 3

4. lukuvuosi

Neljäs eli viimeinen lukuvuosi. Se kauan odotettu koulun huipentuma. Viidestä jaksosta neljä vietin lukiossa viimeisiä kursseja suorittaen ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuen.

Fiilikset vaihtelivat suuresti ja stressi koulun loppuunsaamisesta oli minun kohdallani suuri, sillä muutamat kurssit olivat jääneet hieman viimetinkaan opettajien mokailujen takia.

Lukulomaa varten minulla oli huima lukusuuunnitelma, joka päivälle tehty suunnitelma - jota en loppupeleissä kuitenkaan noudattanut... Kirjoitin keväällä kuusi ainetta; biologia, kemia, lyhyt matematiikka, pitkä englanti, lyhyt ruotsi ja tottakai äidinkielen.

Äidinkielestä sain M
Pitkästä englannista C

Lyhyestä ruotsista B
Biologia B

Lyhyt matematiikka A

Kemia I+ (pistettä vaille A)

Kuten monille muillekin, niin minullekin kävi klassisesti niin, että arvosanat jäivät muutaman pisteen alle seuraavasta arvosanasta.

Noh, pääasia oli se, että sain lukion ja ylioppilastutkinnon suoritettua. Kuten tarkoitus olikin. :)

Viimeisessä jaksossa minulla sitten olikin pelkkää ratsastusta. Viitenä päivänä viikossa; esteitä, maastoa sekä koulua. Pitkän ratsastustauon jälkeen oli koko kroppa totaalisen jumissa heti ensimmäisien päivien jälkeen. Ja minähän en siis harrasta venyttelyä... Jaksoon kuului tietty vielä muutamat näytöt, jotka onnistuin suorittamaan kunnialla läpi. Tämä tarkoitti sitä, että harrasteohjaajan tutkinto oli yhtälaisesti suoritettu. :)

Neljännestä vuodesta minulle jäi mieleen erittäin paljon positiivisia muistoja ja hyvä mieli. Opiskelin viimeiset opintoni ammattikoululla vuotta nuorempien parissa, sillä oman vuosikurssin kaverit valmistuivat edellisenä vuonna.

Hiljaisuutta monella taholla

Hiljaista on, joten paljoa ei ole ollut päiviteltävää.
Olen nähnyt paljon ystäviäni ja lomaillut - kuten tarkoituskin oli tänä kesänä tehdä. :)

Kanadan puolelta odottelen edelleen työtarjousta, jotta saisin työlupahakemukset lähetettyä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lähtö viivästyy... :/

Peukut pystyyn että pian ne saisin!

P.S. huomenna luvassa "menneet kouluvuodet"-osan viimeinen tekstiosuus