Sunnuntaipäivä töissä

Alkuun olin ”meh” –fiiliksellä.
Kuka nyt oikeasti olisi innoissaan 13 päivän työputkesta? En ainakaan minä. 

Mutta nyt näin työpäivän jälkeen voin todeta, ettei se niin ”meh” ollutkaan. Oikeastaan ”jeah”.

Olen työpari Linnéan, tämän ruotsalaistytön kanssa. Teemme siis yhdessä iltaruokinnat ja sunnuntait, ”jottei minun tarvitse työskennellä junttien kanssa”. .. :D

Täytyy sanoa, että tämä päivä oli ehkä paras työpäivä tähän mennessä. Aloitimme lähempänä puoli kahdeksaa – kahdeksaa ja silti olimme kahdestaan siivonneet karsinat klo 11 mennessä. Siivoamisen lisäksi olimme vaihtaneet vedet karsinoihin, laittaneet ruoat valmiiksi sekä tarhanneet hevosia niin, että kaikki tarhat olivat täynnä päivän, lisäksi vielä tuli vaihdettua muutamaa hevosta päivän aikana.

Ei huonompi suoritus sanoisin.

Sunnuntait yksinkertaisesti menevät niin, että osa tulee sisälle ja osa menee ulos – osa jää ulos. Ulkona olevien määrä riippuu tietty siitä, keitä edellisenä päivänä on ulos yöksi jätetty.
Sitten siivotaan, laitetaan ruoat ja vedet valmiiksi.
Hevoset otetaan sisälle, tarhanneiden pintelit vaihdetaan kääreisiin, tarkistetaan ja täytetään vedet ja lakaistaan käytävä.
Tämän jälkeen seuraava asia onkin sitten iltaruokinta.

Helppoa ja nopeaa – ainakin meille oli.

Iltapäivällä kävimme Linnéan kanssa syömässä ja kaupassa, sillä tittirii – jääkaappini oli tyhjä!
Takaisin saapuessamme saatiin heti ekstraohjelmaa, sillä nykyisin ulkokarsinassa asuva Brain Wave oli saanut jonkin todellisen aivopierun ja päättänyt tulla ovesta läpi. (ovella en tarkoita konkreettista karsinan ovea, vaan hieman toisenlaista ratkaisua - otan kuvan myöhemmin)

Täyttä tohinaa siis. Minä lähdin kipittämään farmin ”portille” vahtiin, ettei hevonen pääse juoksemaan tielle. Ilman haavereita selvittiin, kun hevonen oli juossut tarhojen ”taakse” ja sieltä se sitten saatiin lopulta kiinni. Eli minä patsastelin ja tähyilin portilta, josko hevosta näkyisi jossain…

Ja totta kai tästä puhuttiin juuri päivällä, miten toimitaan kun hevonen on irti jne... Oli samassa yhteydessä puhetta, että ulkopuolisen korvaan varmaan kuulostaa sille kuin täällä olisi kolmas maailmansota menossa. Tosiasiassa silloin, kun hevonen on irti, ainut tapa kommunikoida toisten kanssa on huutaminen.  Sen verran iso tila kyseessä kuitenkin…

Nyt kello lähenee jo puolta yhdeksää ja olen kuolemanväsynyt, joten aion käydä nukkumaan ja todeta, että passihepo-postaus on tulossa. Nykyisin passeja 5 kpl, eli yksi uusi kaveri löytyy listoilta. Kuvia ollaan tulossa ottamaan, joten vaikka teksti ilmestyisi – ilman kuvia ette jää. ;)