Nirinän alias Nirren alias Smirnoffin, rakkaalla lapsella on monta nimeä, kanssa otettiin sitten kuvaussessiota ratsastuskentällä.
Päivän saldo 500 kuvaa, joista pitää valita se yksi ja paras kiitoskorttiin.Koska kerrankin olin hienona ja tällainen tilaisuus käytettävän, niin halusin sitten hieman muunkinlaisia kuvia paikallaanpönötys-poseeraus kuvien lisäksi.
Niimpä sitten otettiin pientä käyntijumppaa ja muutama ravi- & laukkaympyrä kumpaankin suuntaan.
Kuvissa minulla on päässäni siis ylioppilaslakki tai ei mitään...
Tämä olikin minulle ensimmäinen ja mitä luultavimmin myös se viimeinen kerta kun ratsastin ilman kypärää.
Ajattelin, että tällaisen erikoistilanteen ajan turvallisissa olosuhteissa ja tutun hevosen selässä voin sen pienen hetken mennä ilman kypärää, että saadaan muutamat kuvat otettua.
- En silti kiellä, etteikö tuonakin aikana olisi voinut sattua jotain. Ja jatkuvasti kypärättä selässä ollessani tiedostin, että pienikin "virheliike" voi aiheuttaa sen putoamisen ja vahingoittumisen.
Käytänki kypärää aina ratsastaessani, sillä koen tarvitsevani päätäni myös seuraavalla ratsastus kerralla. ;)
Todetaan nyt vielä sen verran, että ikinä en selkään kiipeä, jollen saa lainakypärää (jos oma ei ole mukana). Huonoilla kengillä tai muilla varusteilla vielä voin harkita - mutta ilman kypärää - ei ikinä.
Mielestäni verukkeet; "emmä jaksa" "liian kuuma" "ei se oo mukana" "ei tää mitään tee" - ovat aivan katteettomia syitä.
Kypärättömyys on ratsastuspiireissä yksi iso mielipiteitä jakava ja jatkuvasti esillä oleva asia.
Aikuisen kypärättömyyteen on kenenkään vaikea puuttua, etenkin jos kyseessä on vielä se oma hevonen. Alaikäisten kypärättömyyteen tulisi mielestäni aina puuttua, kaverin tai aikuisen.
Klikkaamalla saatte kuvakollaasit suuremmiksi.
Tosin oli minullakin tänään "alkuverkan" aikana kypärä päässä, mutta alkupätkän kuvat olivat niin tummia asetusten puutteellisuuden takia, ettei niistä ollut julkaistaviksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti