Univelkoja on nyt saatu pois, joten pääsin hyvillä mielin lähtemään liikenteeseen. Siskoni sai heittää minut tallille supermopedillaan, sillä sää oli sen verran epävakainen ja tuuli voimakasta, ettei pyöräily ollut kovinkaan houkuttava ajatus.
En kauaa ehtinyt tallilla olla kun minulle ehdotettiin Minin kävelyttämistä selästä käsin. Mini on siis tallin yhden tunninpitäjän Vaulan oma hevonen.
Tehtävänä oli käynnissä taivutella poniinia noin 45min.
Aloitin kentällä, sillä vieraan hevosen kanssa en suoriltaan uskaltanut lähteä pellolle. Kentällä sitten tein paljon ympyröitä, hieman kolmikaarista. Kokeilin muutamia avoja ja sulkuja (jotka kyllä eivät olleet ihan oppikirjojen mukaisia) sekä väistöjä suoralla uralla, että ympyrällä.
Fiilis oli kuitenkin itselleni aika tärkeä ei ehkä niinkään se, miltä ulospäin näytimme... Hevonen tuntui hyvälle ja taipui, kun vaan muisti ratsastaa - eikä vain kökötellä kyydissä.
Kentällä pyörin 15-25min. Tämän jälkeen päätin, että on hyvä aika siirtyä pellolle hieman kävelemään.
Pihassa oli tottakai paljon "jännää"; pari traikkua sellaisissa paikoissa, missä ne yleensä eivät ole. Traikkujen takia sitten piti jännittää, pysähdellä ja peruutella. En halunnut alkaa taistelemaan, joten pienellä talutusavulla pääsimme toisesta trailerista ohi.
Aukealla tuuli tuntui paljon kovemmalle... Hetken siellä selässä mietin, että mitenköhän käy...
No hyvin kävi, kierrettiin pelto kerran käynnissä - ilman stoppailuja ja tein sitten muutamia ympyröitä ja väistöjä vielä pellolla. Pellolla Miniltä löytyi myös paljon enemmän eteenpäin pyrkimystä, joten sitä oli paljon helpompi ratsastaa.
Kesken ratsastuksen yllättänyt sade ei haitannut, sillä fiilis oli erinomainen!
Karsinassa sitten harjasin ja hieroin hepoa pitkän kaavan mukaan, ihan kumisuan kanssa.
⇐ Näin Mini ilmentää hyvää mieltä ja oloa.
Kieltään "imeskellen", haukotellen sekä tietty, venyvillä huulilla.
Tämän hauskan uuden tuttavuuden kanssa pääsen työskentelemään tänään uudemman kerran!
Ratsastelun jälkeen tuli sitten pieni tauko, heitin vuorostani siskon juna-asemalle ja palasin tallille.
Miniatyyrit varsoineen haettiin sisälle yöksi, sillä ulkona oli hyytävä sää.
Tämän jälkeen pääsin valmistelemaan Ritua ratsastustuntia varten. Pyörittelin pintelit takasiin, suojat etusiin, satula ja suitset + martingaali. Valmista ja tunnille.
Alkuun hevonen tuntui hyvälle, aloitimme 1½ tuntisen tuntimme tekemällä kolmikaarista. Aina keksihalkaisijalla suorituksen jälkeen tuli ottaa pysähdys.
Ritu toimi todella kevyin avuin ja mukavasti. Olin fiiliksissäni...
Into lopahti heti ensimmäisiin raviaskeliin. Hevonen oli ep.
Kokeiltiin muutama ympyrä molempiin suuntiin, hieman reippaammassa ravissa. Ja ei, hevonen talliin ja toinen tilalle. Harmitti tottakai, olisi ollut kiva päästä tunti loppuun asti samalla, mutta näille ei voi mitään.
Samalta tunnilta todettiin myös, ettei toisen ratsastajan poni liikkunut kauhean hyvin. Se ei ollut epäpuhdas, mutta liikkuminen oli ponille todella vastenmielisen oloista, sekin siis talliin ja toinen hevonen alle.
Itse vaihdoin pieneen suomenhevoseen, Käpyyn. Käpy on yksi tallin luottoheppoja, joka pääasiassa tekeekin pienempien tunteja sekä talutuksia luonteensa puolesta. Varsinaiset vahvuudet siis aivan muualla, kuin kunnon kouluratsastuksessa... Vähän tuommoinen pötkylän mallinen ja pieni hepo kyseessä.
Istuin selkään ja naurusta ei lopputunnin aikana meinannut tulla loppua... Käpy taipui ja asettui vähintään yhtä hyvin kuin rautakanki, asiaa ei helpottanut se, että itseäni nauratti aivan hirveästi. Käpy oli kyllä yritteliäs ja nöyrä, mutta eihän siitä oikein ollut kummempia harjoituksia ympyrällä tekemään. Joten itselläni oli oiva tilaisuus keskittyä siihen, että osaan pitää itseni rentona selässä.
Aiemmin todettua oli se, että harjoitusravissa jännitän ristiselkääni. Lisäksi vedän selkää notkolle, joka ei todellakaan helpota harjoitusravissa istumista. Nyt sitten pystyin keskittymään siihen, että pidän selkää pyöreämpänä ja mahdollisimman rentona. Eipä tuo Käpy mikään liitokavio ollut, mutta mukavasti löysin ravin rytmin ja keinnunnan ja pääsin siihen mukaan.
Laukassa sitten purskahdin uuteen naurukohtaukseen... Semmoista pientä tepsutusta, ajoittain kolmitahtista ja kun laukka pääsi ns. sammumaan muuttui kolmitahtisuus lähelle nelitahtia. :D Eli ratsastaa sai kuitenkin kokoajan, että askellajit pysyivät puhtaina ja rytmi säilyi.
Tämä tunti todistakoon sen, että ratsastuksen ei aina tarvitse olla vakavaa. Vaulakin totesi minulle: "ota tämä päivän huumoripläjäyksenä."
Ja sitä se oli. Oikein hauskaa, hyödyllistä varmasti molemmille eritavoin.
Tunti loppui 19:30. Tämän jälkeen siivosin yksityisten karsinat, otin yksityiset sisälle sekä nypin Emblan tukan ratsumuottiin. Taisi kyllä tukasta tulla enemmän vänkyrä kuin suora, kun vanha rouva nyppi päätään jatkuvasti.
Viimeinen tunti loppui puoli kymmeneltä (tällä tunnilla tosin vain yksiratsastaja) ja kymmenen aikaan oli hepat ruokittu ja hoidettu.
Pitkä päivä, mutta erittäin mukava ja monella tavalla antoisa!
⇐ Embla, Hertta ja Pömppö iltaruokia odottelemassa. (muut hepat piilottelivat karsinoissaan)
Älkää ihmetelkö loimia ovissa, siellä muutamat ihottuma- sekä sadeloimet, jotka yllättäen eivät ole päällä öisin. Eivätkä sadeloimetkaan hyvällä säällä. Näyttää siis "sotkuisemmalle", kuin oikeasti onkaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti