Motivaation puute

Kello pirahtaa. Kellon viisarit osoittavat 5.30 aamulla. Syvä huokaus ja kyljen kääntäminen. Armoton väsymys kalvaa sisuskaluja ja taas pitäisi nousta uuteen päivään. Vastahan se edellinen työpäivä päättyi. Vielä 5 päivää, sitten saa nukkua yhden sunnuntain verran. Nousen sängystä, päätä vihloo ja jalkoja särkee. Vaatteiden päälle kiskominen ja ulos poistuminen. Tuoksuu sateelle, mullalle ja keväälle. Ei enää kylmiä pakkasaamuja ja lumimyrskyjä. Tallista kuuluu jo levotonta liikehdintää, aamupala-aika!

Muutaman viime viikon aikana minua on rassanut erittäin paha väsymys ja motivaation puute. En tiedä miksi, mutta töihin nouseminen tuntuu suurelta ponnistukselta - vaikka työpäivät ovat ihan mukavia, kiireisiä tosin. Asiaa ei helpota se, että haluaisin olla pirteä ja puhkua intoa samalla tavalla kuin aloittaessani...

Mohawkin rata aukesi muutama viikko sitten opetus-, koelähtö- ja hiittikäyttöön! Vihdoin ja viimein. Nyt ollaankin melkein päivittäin käyty 2-vuotiaita hiittaamassa radalla 3-6 hevosen ryhmissä, jotta saadaan niitä nopeita maileja alle. Kesän lähdöt; Sires Stakesit yms. lähestyvät jo kovaa vauhtia kuten myös kevät!

Samaiset 2-vuotiaat eli vielä meille ne 'varsat' alkavat näyttää jo hevosille. Tuuhea ulkoasumisesta ja talvesta kielivä turkki katoaa ja alta löytyy kiiltäviä hevosenalkuja. Korvakarvat, niskavillat sekä muut ns ylimääräiset karvat saavat klipperin voimin kyytiä. Niistä rumimmistakin yksilöistä alkaa kuoriutua komeita yksilöitä. 

Alle hieman vertailukuvaa minun peitsaripojastani, joka hieman rujon ulkokuorensa takia sai saapumisensa jälkeen lempinimen "The Donkey".
Saapuessaan hevonen oli laiha ja pitkäkarvainen, räkäinen sekä hieman ällöttävä otus. Luonteeltaan kuitenkin oikein kultainen mutta hitusen tyhmä. Alettiin liikuttamaan kevyesti, kylvettämään säännöllisesti ja ruokinta korjattiin. Tämä oli yksi niistä harvoista, jotka alusta asti saivat mm. vatsantoimintaa tukevia tuotteita sekä runsain mitoin erilaisia lisäkivennäisiä.
Karvan & lannan laatu parani, yleisilme koheni ja hiljalleen myös lihaksia alkoi kertyä honkelon varren ympärille. Räkäisyys hävisi ja hevonen alkoi näyttää paremmalle.

Kuvien ottamisen välillä on kuukausi, kuvakulma on tietty hitusen eri, mutta kyllä huomattavan eron hevosessa näkee silti!

Huomenna, keskiviikkona, ollaan Bananan kanssa pitkästä aikaa ravitunnelmissa, kun Western Fair eli London kutsuu meitä 10. lähdöllä. Hevosella on huono lähtöpaikka, joten mitään kovin erikoista menestystä en henkilökohtaisesti ole odottamassa.Viime kerralla Flamborossa jäätiin hieman pussiin ja jumiin loppusuoralla, joten rahasijat jäivät - vaikka mahdollisuus niihin olisi ollut.
Toivonmukaan poniini tekee hyvän juoksun taas, kuten viime kerrallakin!